|
Yössä
pitkällä ollaan, kun jo on käsissä eilisten hautajaisten
värikäs selostus. Kyllä kai on värikkääksi
lupa sanoa, kun vieraita herkullisin huomautuksin tai attribuutein kuvaillaan.
Tai näitä värikkäitä attribuutteja ladotaankin
itse asiassa suullisesti hautajaisselostuksen johdosta. Sitten kommentoidaan
raveja suunnilleen samaan tapaan. Näistä lähtee Bloomin,
jota hautajaisselostuksessa kiusallisesti Boomiksi nimitetään,
ajatus lentoon. Välillä vaihdetaan muutama repliikki ja sitten
taas ajatus laukkaa ratojaan lauseen pötköissä, joista ei
oikein tahdo tolkkua saada. Tämä aika vekkulien keskustelurepliikkien
ja ajatuksen pitkäveteisen juoksun vuorottelu jatkuu aina tämän
lukujakson loppuun saakka. Välillä muistuu mieleen ja sivutaan
kotona odottavaa Penelopeakin.
Jakson ydin lienee kuitenkin Stephenin ja hänen mentorinsa Bloomin
toisiinsa liittymisen kuvaus. Kiinteän eineen kysymystäkin sivutaan.
Toissapäivänä on Stephen viimeksi kunnolla syönyt!
Miksi näin? Rahatko ovat olleet loppu? Eikö tilin saatuaan heti
syömään syöksynyt? Ei enää muistu mieleen.
Bloom ehdottaa, että lähtisivät yhdessä hänen
kotiinsa. Arvelee, että olisi parempaa suuhunpantavaa tarjolla kuin
täällä ajurin kopissa.
Sitten taas merikarhu puuttuu puheeseen ja kertoo seikkailuistaan. Merikarhusta
ovat mielineet eroon jo pitemmän aikaa. Nyt se onnistuukin. Lähtevät
ja mennessään intoutuvat pohdiskelemaan musiikkiasioita. Mielikseen
noita kuuntelisi, mitä luettelevat. Klassista pelkästään.
Hevonen puolestaan kommentoi takapäällään herrojen
oppineeseen musiikkikeskustelunn. Lauluun loppuu tämä lukujakso.
Ilmeisesti on tultu Bloomin kotiportille. Varmaan loppunäytökset
tapahtuvat Bloom Odysseuksen kotona. Eihän vain veritekoihin jouduta,
kuten Homeroksen teoksessa?
|
o AJK kotisivu o Joyce