Bloomin pahin nöyryytys?Tässäkö on Bloomin pahin nöyryytys, kun hänen pannaan pokkuroimaan vaimonsa rakastajalle Boylanille. Ohjaa muka Boylanin Marionin luo. 'Kiitoksia, herra. Kyllä, herra.' Ja Marion muka sanoo: 'Hänen pitäisi tajuta, että tämä on suuri kunnia hänelle.' Paskapöksyksi nimittelee (englanniksi muuten 'pishog' - kusihousu kai lähinnä. Miksi lienee Saarikoski poikennut, kun niin uskollisesti muuten kääntää?) Avaimenreiästä annetaan tapahtumia seurata, tahtia vielä muka lukee. No Bloomilla on mahdollisuutensa saada korvausta siellä missä on. Sen vuoksi, että on tällaiseen paikkaan tullut, kai ajatus äskeisen käänteen saakin. Kysyy huorilta ikään kuin alkajaisiksi: 'Milloin minä saan kuulla sen vitsin?' Sitten toteaa, että 'Lapsukset annetaan anteeksi.' Käsittäisin, että tarkoittaa juuri anteeksiantoa hänen itsensä ja Marionin välillä - puolin ja toisin. Siihen sitten Bloomin 'sikailu' taitaakin päättyä, sillä puheenvuoro siirtyy muille ja Bloom palaa asiaan ihan muissa merkeissä, Stephenin 'mentorina'.Olen nyt sen verran varastanut ja saanut etukäteen tietää,
että tämä tarina päättyy vähän samaan
tapaan kuin oikea Odysseuskin. Marion niiden tietojen mukaan osoittautuu
yhtä rakastavaksi puolisoksi kuin Penelopekin. Siis ei hätää.
Alitajunnassa Bloom pelkää pahempaa kuin mitä sitten todellisuudessa
tulee tapahtumaan. Näinhän todella usein on. Näissä
meidän lähteissämme todetaan myös, että Joyce
on tässä käyttänyt hyväkseen Freudin siihen aikaan
uusia ja kohua herättäneitä ajatuksia ihmisen alitajunnasta.
Siihen aikaan Freud olikin vielä 'raakaa' Freudia. Olen ymmärtänyt,
että hänen jälkeensä hänen oppejaan on aika lailla
modifioitu eivätkä ne enää ole ilman muuta niin jyrkässä
ristiriidassa havaitun todellisuuden kanssa. Yhteen aikaan olinkin harmistuneena
sitä mieltä, että koko psykologia on täyttä humpuukia:
asioiden sanotaan olevan todellisuudessa juuri päinvastoin kuin miltä
ne 'ilman psykologiaa' näyttävät. Pakko kai myöntää,
että tajunnanvirtaluonteisessa ajatuksen harhajuoksussa sekä
pelot että myönteiset odotukset ovat ylimitoitettuja ja unissa
vielä ihmeellisesti assosioituneita. Mutta tässähän
siis kuvataan valveilla olevien tajunnanvirtaa, jota siis myös hallusinaatioksi
nimitetään.
Bloom Stephenin mentorinaStepheniä vaivaa edelleen äitinsä kuolema. Syöpäkö äidin tappoi vai Stephen, lääketieteen opiskelija jättämällä äitinsä heitteille? Lisäksi ainakin yhtä paha asia on, että Stephen on äitinsä katolisen uskon hylännyt. Siitä suuret tunnonvaivat ja aihe hallusinaatioihin. Rikkoo kai vahingossa jonkun lampun, kohtuuton lasku esitetään. Stephen joutuu hallusinaatioissaan sotilaiden muodostaman fyysisen uhan alaiseksi. Bloom tulee hätiin ja ryhtyy puolustamaan kiivaasti Stepheniä. Tässä kohdassa ilmeisesti Bloomin ja Stephenin persoonien yhteys saa lopullisen sinettinsä. Stephen on nuori Bloom tai sellainen Bloom, jollainen tämä toivoisi olleensa. Ei kai lainkaan voida ajatella toisin päin: että Stephen olisi päähenkilö ja tässä kaikki mitä Bloomista sanotaan, olisi kurkistusta Stephenin tulevaisuuteen?Sanasto karttuu vain nimeksiSanasto karttuu tässä jaksossa vain vähän. Sen sijaan vieraskielisiä lauseita kertyy tavallista enemmän. Vaikuttaa mm siltä, että Joyce luettelee, panee Maginnin - mistä tulikaan? suuhun - kaikki tietämänsä tai jostakin käsikirjasta löytämänsä ranskankieliset baletin komentosanat. En niitä tullut kääntäneeksi, vaikka helposti onnistuisikin. Olenkin noin 40 vuotta sitten käännellyt baletin ranskalaista sanastoa suomeksi, kun erään työtoverini sisar oli balettikoulun opettaja ja kaipasi käännöksiä. Ilmeisesti komennot yhä ja kaikkialla kuitenkin annetaan ranskaksi. Uutuutena olen lisännyt lauseluettelon myös kielen mukaan.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20031215 (20031215) o
o AJK kotisivu o Joyce