Korpela Asko
16 Shakespeareksi heittäytyy

Punaisten lyhtyjen alueella
Bloom, Bloom, Bloom…
Kielen kukkasia
Palautetta
Lähetä palautetta!

Tällä kertaa kertomus noudattaa näytelmän muotoa. Tietenkin se sinänsä sopii, sopisi moneen muuhunkin paikkaan. Dialogi on yksi tämän tarinan keskeisistä elementeistä. Olisipa kiinnostavaa tietää, onko tätä tarinaa näyttämölle sovitettu. Varmaan on, kun on muitakin tiiliskiviromaaneja. Ja tässähän on tätä dialogia valmiina ja lyhentää sopii isoilla räätälin saksilla ihan mistä vain eikä juoni pahemmin katkea.

Punaisten lyhtyjen alueella

Mabbot street tuntuu olevan punaisten lyhtyjen kaupunginosa. Mikä se olikaan Hampurissa? - Reeperbahn, Köydenpunojankatu. Tässä ja seuraavassa jaksossa kuvataan sitä elämän laitaa. 'Me tulimme kapakasta, kai hiukkasen horjuen… … sun punainen sukkanauhas… Tuleekohan lopuksi myös serenaadi? - Tuskin. Tämä porukka täällä kyllä tunnetaan, nimityskin on annettu: Fallopian tube. - Munatorvet. Kikkeli olis kun olis rahaa. Siinäpä se! Medisiinarien uho katkeaa tähän.

Bloom, Bloom, Bloom…

Sankarimme Bloom sen sijaan astuu parrasvaloihin. Repliikkiä riittää, dialogikin jää, kun on repliikkiä toista toisen perään. Mutta ennen kuin vauhtiin päästään, Bloom potkaisee aisan yli arkielämän puolella: käy ostamassa sianpotkaa, mikä ymmärtääkseni ei kuulu kosheriin, vaan on syntiä siinä missä punaisten lyhtyjen aluekin. Jumalan ruoska iskeekin heti: hengästyy (kai muita tavoittaakseen) ja on jäädä (hevosvetoisen?) raitiovaunun alle. Pitäisi kai aloittaa uudelleen treenit (eikö siellä jossakin niin sanottu?). Pappikin sattuu eteen ja potkat joutuu selkänsä taakse piilottamaan. Äiti muistuu mieleen, kun pappi muistuttaa. Huonosti alkaa vaellus synnin laaksossa. Ja huonosti myös jatkuu. Vaimo tulee kangastuksena eteen ja kyselee: Eikö vain sydämesi vähän vapise?

Sitten paikalliset saavat vallan: tytöt ja parittajat. Käsittäisin kuitenkin, että eivät niinkään tämän kertaiset konkreettiset kuin mieleenmuistumat, joista sitten kehittyy synnin taakka. Sitä puidaan ymmärtääkseni kuvitteellisella tai muistojen tasolla poliisien ja tuomareiden edessäkin, ei niinkään Jumalan edessä. Nyt on värikästä dialogia. Jotenkin selvästi blues on tunnelma ja mollivoittoinen lataus. Poliiseille ovelia hätävalheita, tuomareille selitystä henkeen 'vie sie, mie vikisen' (Mary Driscollin tapaus). Väärin ymmärretty mies. Sukukin lähes kansallissankareita, ansioituneita. Puolustusasianajaja pontevasti puolustaa. Hienostorouvat esittävät ilkeitä paljastuksia Bloomin lähettämistä kirjeistä ja korteista. Heidänkin puheistaan paistaa kuitenkin mielestäni ylpeys juuri niistä avuista, jotka kirjeisiin ovat aiheen antaneet. Selkäsaunaa kuitenkin sankarillemme hankkivat. Ja niin tuomitaan Bloom tyrmään hirttotuomion täytäntöönpanoa odottamaan. - Mitenkähän tämä nyt näin? Näinkö siinä kävikin? Oliko se nyt faktaa vai fiktiota? Mitenkähän tämä jatkuu?

Kielen kukkasia

Kyllä tässä taaskin rutkasti on kielen kukkasia sekä alkuperäisessä että käännetyssä tekstissä. Ihan ensimmäiseksi kiinnittyy huomio alkutekstin sanaan 'the virago' (E563,S420). Sen Saarikoski on kääntänyt sanalla 'miehikkö', nokkela muoto sinänsä, tarkoittaa ilmeisesti tätä paikalla ollutta miesjoukkoa. Eikö mahdakin mies olla latinaksi 'virgo'? Mutta tässä on 'virago' eikä 'virgo'. The New Penguin English Dictionary antaa merkityksen '1 a loud overbearing woman; a termagant 2 a woman of great stature, strength and courage'. Tämähän on vastaus kujalta kuuluvaan miesten nauruun. Joten 'törmäkkä akka' [termagant ;-)] mielestäni paremmin sopisi kuin miehikkö - jaa mutta ehkä Saarikoski tarkoittaakin miehiköllä miesmäistä naista, juuri kuten englantilaisen sanan merkitys edellyttääkin! Niin se onkin! Taaskin Saarikoski korjaa pisteet. [Itsellä oli vielä takataskussa unkarin sana 'virág', joka tarkoittaa kukkaa, siis Bloom. Olisiko siis Bloom näin karkeata kieltä käyttäen Cavanin tyttöä puolustanut? - Ei satu kohdalleen tässä.]

Taaskin on vaikeasti tai ei ollenkaan järkeenkäyvästi kääntyviä kohtia, joihin olen sanastossa joutunut kaksinkertaisen tai yksinkertaisen kysymysmerkin laittamaan. Samoin yksittäisiä sanoja: Mikä on esim 'ottomaani' (E575,S431) rappukäytävässä? Sana viittaa johonkin turkkilaiseen. Kuvittelisin, että yksinkertaisesti penkki tai tietynlainen sohva, ehkä ei suomalaista nimeä olekaan. Entä mikä on 'agog' (E576) [full of intense anticipation or excitement, Penguin ], 'höttösissään' (S433)? Ihan mahdottoman tuntuinen paikka on (E566,S423): He passes, struck by the stare of truculent Wellington but in the convex mirror grin unstruck the bonham eyes and fatchuck cheekchops of Jollypoldy the ridix doldy.' Saarikoski: 'Hän menee eteenpäin, hurjan Wellingtonin jäykän tuijotuksen vihastuttamana mutta sitten kuperasta peilistä katsovien Ollipoldi olliskoukun possunsilmien ja läskipuskiposkiloiden ihastuttamana.' - No, ei kai tässäkään muuta ongelmaa kuin nuo sanat 'ridix doldy'.

Palautetta

Lähetä palautetta!