14 Kuka? - Mitä? - Missä? - aivo suoltaa
Jos tämä trendi jatkuu, niin lopussa…On tämä kyllä yksi kaikkein ihmeellisimpiä lukuelämyksiä! Tuntee olevansa täydellisesti tekstintekijän aina vain pahenevassa pyörityksessä. Olen tottunut laskemaan tilastollisin menetelmin aikaulottuvuudessa tehdyistä havainnoista trendejä. 'Trendi on kehityksen pääsuunta' kelpaa määritelmäksi tässä yhtä hyvin kuin tilastotieteessäkin. Tässä tajunnanvirran 'hurjuus' on ajassa (= sivu sivulta) etenevä ominaisuus. En ymmärrä mihin joudutaan, jos kirjan puoleenväliin saakka jatkunut trendi loppuun saakka jatkuu. Jos hurjuus nyt on ensimmäisen lukuakson arvosta 13 jakson aikana kolminkertaistunut, se on siis eksponentiaalista kasvua noudattaen kasvanut kertoimella Exp(Ln(3)/13)= 1,088 eli hurjuus on kasvanut 8,8 prosenttia kerralla. Jos tämä vauhti jatkuu, lukujakson 28 kohdalla ollaan siis hurjuuslukemassa Exp(Ln(1,088)*28) eli 1,08828 = 10 -kertaisessa 'hurjuudessa' ykköslukujaksoon verrattuna. Päätä huimaa jo nyt, mutta jos tästä kolminkertaisesta vielä kymmenkertaiseen …Kenelle hän sen kirjoitti?Aika monet taiteilijat sanovat tekevänsä taidettaan vain itselleen. Ehkä niin onkin, että vain siten rohjetaan panna likoon kaikki ja tuottaa taideteos omalla sydänverellä. Näinköhän Joycekin on tehnyt? Ehkä on saatavissa arvioita tästä asiasta? Kuinkahan kauan tätä kirjoitti? Kenen kanssa ja mitä puhui kirjoitustyöstään? Täytyy hänellä olla ollut elefantin muisti, kun tuntuu, että koko teos tuhansine sanoineen - niin: äkkiä laskien 1000 sivua à 2000 merkiä tekee 2 milj merkkiä. Muistan lukeneeni, että englanninkielessä sanan keskipituus on 5 merkkiä [suomi 8], tekee 200 000 sanaa. Siis satoine tuhansine sanoineen - tuntuu olevan koko ajan kirjailijan mielessä pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tällainen vaikutelma syntyy, kun silloin tällöin vilahtaa selvä 'kiinnike' johonkin vähäiseen yksityiskohtaan satoja sivuja aikaisemmin. Mitähän niitä nyt tässäkin jaksossa on… Minä en muista, vaikka lukiessa tunnistan… mutta Joyce muistaa. Itselleenkö kirjoitti, vai kiiluiko silmissä tuhannet lukijat. Itsekin on tullut kirjoja kirjoitetuksi. Jonkinlainen lukijan haamu, nimenomaan keskitason opiskelija, on mielessä pyörinyt ja tälle olen tekstini tarkoittanut. Jos Joycella on näin, täytyy hänen olla tutustunut Nietzscheen ja valinneen lukijakunnakseen huomattavan korkeasti sivistyneen murto-osan väestöstä. Uskon, ettei tätä teosta kukaan ilman lukiotason yleissivistystä yksinkertaisesti voi lukea. Ja siihen aikaan, kun tämä on kirjoitettu, ehkä korkeintaan kymmenesosa väestöstä…Missä Bloom? - ja mitä se siellä tekee?Oliko Bloom itse synnytyslaitoksella vai oliko vain hänen henkensä? Sillä kyllä hänen nimensä taaskin epämääräisestä suunnasta kuuluvan kerronnan lomassa silloin tällöin vilahtaa. Itseltäni jäi huomaamatta, että juopuneita ovat 'tekstin tuottajat', mutta luontevalta tuntuu, kun tämä tieto lisätään. Bloom nyt ei kuitenkaan juovuksissa ollut, vai oliko? Alkusivujen kolmikko siinä loppujen lopuksi sana- ja ideavarastoaan kelaa: Stephen (alias Bloom nuorena), Mulligan ja … Mulligan kyllä isottelee varsin vekkulia virkaa itselleen kaavaillen, juuri juopuneen aivoituksia - ei tuollaista kukaan selvin päin kehtaisi. Varmaan selviää tästäkin lisää, kunhan muiden tekstit luen. Tuskin ilman muiden apua kolmannellakaan lukukerralla niin paljon selviäisi kuin aina muiden kommenteista. Kymmenen kertaa luki ja heti osasi…Eivät näköjään sanat kirjoittaen lopuEnglanninkielistä lukiessani haroin hiuksiani, kynsin päänahkaani: vierasta sanaa toisensa vieressä. Mitä ihmettä tämä oikein on? Tiukilla on Saarikoskikin ollut. Eräin paikoin on mahdotonta tunnistaa vastaavuuksia englanninkielisen ja suomenkielisen tekstin välillä. Olen joutunut sanastossa merkitsemään kysymysmerkkejä sanojen perään. Kuitenkin lopputulos on varsin sujuvaa ja 'johdonmukaista' tekstiä. Toden totta: juopuneen tajunnanvirtaa, juuri sillä tavoin poukkoilevaa. Viimeksi tänään tutustuin siihen luonnossa, kun nelosen ratikkaa odottelin ja itse itseään mustalaiseksi [olen luullut, että sana on laissa kielletty; romani pitäisi sanoa - 'neekeriä' lienee raastuvassakin selvitelty] nimittäneen miehen kanssa juttuihin antauduin. Juopumustaan anteeksi pyyteli, ravintolassa nukahtamisestaan [ei puhettakaan, että olisi ulos heitetty - etniset syyt varjelevat moiselta] kertoi. Ei kuitenkaan pääasiakaan unohtunut: jonkun kolikon tarvitsi viinapulloa varten. Ravihevosellaan kertoi aikoinaan 10000 voittaneensa. Arvasin, että on täytynyt alle 3 minuutin juosta (2000 m). Niin olikin, mutta sitten tuli raitsikka ja tiemme erosivat… Kyllä oli hänen tajunnanvirrassaan juuri sama sävel kuin tämänkertaisessa Joycessa, erilainen kuin selvien puheissa ja ajatuksissa.
|
||
PalautettaPirkko K.: Joycen sanastosta
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20031109 (20031108) o 
o AJK kotisivu o Joyce