Oluthöyryinen puhetulva kansalaisen ympärillä senkuin kiihtyy.
Vaikka eipä silti kyllä sitä puhetta tulvii täysin
raittiiltakin irlantilaiselta, tuntuu että tuplasti suomalaiseen verrattuna.
Irlantilaisystävämme on täysraitis, mutta puhuu, puhuu,
puhuu. Tämänkertainen lukujakso tuntuu tämän tuttavuuden
kautta hyvin tutulta. Ei siinä muukalainen juuri kieltään
väliin saa kuten ei tässäkään Leopold Bloom, vaikka
melkein koko ajan läsnä onkin.
Kovat kohtalot
Jos nyt Irlanti onkin smaragdisaari ja vihreys on suorastaan häikäisevää,
on asia ollut toisin 150 vuotta sitten. Tietysti sama vihreys oli olemassa
varmaan silloinkin, mutta muuten olot olivat todella kurjat. "Missä
ovat ne meidän kaksikymmentämiljoonaa puuttuvaa irlantilaista
joiden pitäisi olla täällä tänä päivänä
neljän sijasta, meidän kadotetut heimomme?" - Osa kuoli nälkään,
osa pakeni Amerikkaan. Katkeruus paistaa vahvasti sadan vuoden takaisessa
kapakkakeskustelussa eikä sitä vielä tänäkään
päivänä ole unohdettu.
Kaunan kärki suuntautuu ensisijaisesti englantilaisia kohtaan,
mutta muutkin saavat osansa. Tässä on Leopold Bloom hätää
kärsimässä, vaikka ilmoittaakin kansakunnakseen 'Irlanti',
kun on Irlannissa syntynyt. Ei oikein miellytä paikalla olijoita.
Eikä sekään, että Bloom sanoo: "Ja minä kuulun
myös rotuun, jota on vihattu ja vainottu. Tänä päivänäkin.
Tällä samaisella hetkellä. Tällä minuutillakin."
On sorrettuja ja sorrettuja. Juutalaisia ei hyväksytä samoihin
sorrettuihin, joita irlantilaiset ovat. Päinvastoin, juutalaiset ovat
englantilaisten lisänä irlantilaisia riistämässä.
Tämäkään Bloom, kitupiikki ei kierrosta tarjoa, mutta
menee ja voittaa vedonlyönnissä viiden panoksella sata puntaa,
kun muut menettävät panoksensa. Hyvin lähelle käsirysyä
kansalliskiihko ja juutalaisviha kiihtyvät. Bloom ottaakin välillä
aikalisän ja käy etsimässä Martin Cunninghamia. Sillä
aikaa vihjaileva puhetapa kääntyy tietenkin avoimeksi ja selväsanaiseksi.
Mitä jos jakson alun nyrkkeilymuistelu olisikin tapahtunut tässä
vaiheessa…
Bloom yrittää kyllä lauhdutella ilmapiiriä puhumalla
rakkaudesta, mutta seurue kääntää nämä puheet
oitis kokkapuheiksi ja itse asiassa pilkaksi Bloomia vastaan. Boylanissa
on kyllä pukkia sen verran, että… Mielestäni Bloomia ei
voida pelkurina pitää, sillä jo läsnäolo näin
kiihkoisessa seurassa on rohkeutta. Mutta suorastaan uhkarohkeutta on se,
että Bloom alkaa luetella merkittäviä juutalaisia: Mendelssohn,
Marx, Spinoza - ja Vapahtaja ja vielä hänen isänsäkin.
Teidän Jumala. - Hänellä ei ollut mitään isää…
Nyt riittää. Antakaa painua. - No, hänen setänsä
joka tapauksessa oli juutalainen. Teidän Jumala oli juutalainen. Kristus
oli juutalainen niin kuin minä. - Kenen Jumala? - … mä lyön
otsan puhki tolta saatanan juudakselta, joka käyttää pyhää
nimeä. Käsitän, että lopulta Bloom joutuu pakenemaan
ajurin kyydissä ja se hirveä rakki perässä. Hyvä
kun nahkansa pelastaa.
Kielen viljaa
Tästä jaksosta tuli sanastoa poikkeuksellisen paljon. Osa kaipaisi
tarkistamista, kun käännös ei tietenkään voi kulkea
sanasta sanaan vaan lauseen ja ajatuksen ehdoilla. On taaskin myös
jokunen kiinnostava kääntämätön ilmaus ja lause.
Tällä kertaa myös unkaria. Olisi mielenkiintoista nähdä
Odysseuksen unkarinnos. Onko siinä käytetty Joycen unkaria sellaisenaan
vai onko korjattu? Eli onko Joycen kirjoitusvirheet katsottu tahallisiksi
vai tahattomiksi? Osa on ilman muuta tahallisia väännöksiä.
Mutta ainakin voidaan tämänkertaisista unkarilaisista esittää
edes rinnakkaismuotoina tavanomaiset:
-
Nagyaságos uram Lipóti Virag (E445,S336) pitäisi mielestäni
olla Nagyságos ura Lipóti Virag (Korkea-arvoinen herra Leopold
Bloom). Ensimmäisessä sanassa ylimääräinen 'a',
toinen sana 'uram' tarkoittaisi '[minun] herrani' ja sanottaisiin, jos
suoraan puhuteltaisiin asianomaista, mutta tässä kerrotaan mielestäni
'hänestä', joten 'ura'.
-
Százharminczbrojúgulyás-Dugulás -> Százharmincborjúgulyás-Dugulás
(E445,S336) - (Satakolmekymmentävasikkagulassi). Ylimääräinen
z ja 'brojú' ei tarkoita mitään, mutta 'borjú'
on vasikka.
-
Visszontlátásra, kedves baráton! -> Viszontlátásra,
kedves barátom! (Näkemiin ystävä[ni]!). Oikein piti
sanakirjasta tarkistaa: kyllä, ylimääräinen s ensimmäisessä
sanassa. Unkarissa muuten meikäläinen s kirjoitetaan 'sz' ja
kaksois-s 'ssz'. Unkarissa pelkkä 's' on suhuäänne 'sh'.
Unkari on käytännöllisesti katsoen yhtä foneettinen
kieli kuin suomi eli kirjainmerkit äännetään aina samalla
tavoin. Toinen sana 'baráton' ei taaskaan ole muoto, joka tervehdykseen
sopisi, mutta 'barátom' (ystäväni) on se, joka tähän
kuuluu. Voisi olla myös monikko 'barátunk' (ystävämme
[yksi, kuten tässä Bloom], tai 'barátokunk' (monta ystäväämme).
|
o AJK kotisivu o Joyce