06 Bloomin duunissa
Kymmenen kertaa kun luki, niin heti …Paljon kaikkea hyvää tunnen oppineeni 13-vuotisella koulu-urallani ikävuosina 7-20, mutta näin puoli vuosisataa myöhemmin arvioiden parhaan opin taisin saada keskikoulun voimistelunopettajaltani silloiselta kapteeni Veikko Salolta: "Kymmenen kertaa kun luki, niin heti osasi." Ensimmäisen selvän konkreettisen todistuksen tämän säännön paikkansapitävyydestä sain mielestäni opiskellessani Kauppakorkeakoulussa tilastotiedettä. Opettaja, professori Sakari Mattila kirjoitti kaiken hirmuista vauhtia kauniilla käsialalla taululle. Se piti tarkoin kopioida, ei aikaa miettiä mitä merkitsi. Tenttiin sitten muistiinpanot luettiin pariin kertaan ja kaikki oli vesiselvää. Sain aina täydet pisteet. - Tosin opiskelu-urani ensimmäiset reput sain kandivaiheessa myös juuri tilastotieteessä. Siihen jäi koko aine - teoriassa. Käytännössä tilastotiede on ollut ehdottomasti tärkein työväline koko työuran ajan. Voi kuulostaa köyhältä, mutta viimeiset kolmekymmentä vuotta on korvannut uskonnon, on ollut minun uskontoni. Olen ollut tilastollisen maailmankatsomuksen kannattaja. Parin viime vuoden aikana on filosofia horjuttanut tilastotieteen asemaa.No jopa tarinaan jouduin, kun piti vain todeta, että tämä
oli jo toinen kerta, kun en englanninkielisestä tekstistä saanut
juuri mitään irti, mutta suomennosta luin suurella ihastuksella.
Ei mitään ymmärtämisvaikeuksia. Täytynee ryhtyä
laatimaan sanastoa oikein tosissaan. Ihan tästä jaksosta en kuitenkaan
juuri nyt ennätä, mutta…
Bloom on ilmoitushankkija sanomalehdessäSe oli jo jossakin aikaisemmin käynyt ilmi. Nyt mennään toimitukseen ja työtoverien keskuuteen. Vilkas työpaikka, sanan säilä säihkyy. Sympaattista joukkoa. Vauhdikasta menoa. Rentoa meininkiä. Tämän perusteella näyttäisi kulttuurilla olevan iso osa lehden sisällössä, samoin paikallisilla tapahtumilla ja uutisilla. Tutkivaa journalismia ei ehkä ollut vielä keksitty. Eikä oikein tunnuta politiikkaankaan puututtavan. Enemmän on viihteellinen kuin tietopuolinen painotus. Näin ainakin minusta tuntuu.Kirjan väliotsikot tuntuvat hahmottavan lehden sisältöä ja teksti toimituksen rentoa ilmapiiriä. Olisiko liiaksi karrikoitu, jos sanoisin, että leipä, kulttuuri ja seksi ovat pääpuheenaiheet, kaikki hyvin laveasti tulkiten. Leipä tarkoittaa ruokaa ja etenkin juomaa, kulttuuri itse lehden tekemistä ja siihen liittyvää perinnettä ja vanhoja juttuja - runokin pulppuaa, seksi sitä että naiset vilahtelevat silloin tällöin miesten mielissä. Kas kun ei toimituksessa ole lainkaan naisia! Etenkin katolisen perinteen mukaan naisen paikka on kotona ja nainen vaietkoon seurakunnassa. Eikö olisi kivempi, jos nainen olisi sekä kotona että duunissa? - No niin kai nykyään onkin, jopa Irlannissa. On ollut lehden tekeminen toisenlaista puuhaa kuin nykyään. Enpä tuota sisältäpäin nykyistäkään lehtityötä tunne, mutta se on varmaa, ettei sanoja enää ladota ja takaperin lueta. Lienee koko latojan ammattikunta kuollut. Nykyään ovat lehdet kirjaimellisesti värikkäitä, silloin tuskin muuten kuin - kuten tässä kerrotaan - että painettiin valkoisen asemesta värilliselle paperille. Mikähän mahtoi olla menetelmä, jolla Bloomin toisesta lehdestä saksima ilmoitus jäljennettiin omaan lehteen. Ei ainakaan sähköinen skannaus. Olisi mukava tietää, onko eroa silloisen ja nykyisen lehden 'kiinnimenon' ajankohdassa. Varmaan aika usein nykyäänkin se menee liian aikaisin. Paras äskettäinen esimerkki: Hesari julisti Ruotsin yleisurheilumaaottelun voittajaksi, kun ei voinut odottaa viimeisen lajin loppuun. Yllätys, yllätys: Suomi voitti, kun voitti viimeisen lajin ja ohitti pisteissä Ruotsin. Euroopan uutisiin Suomella on ikuinen pikku handicap: kello tunnin edellä Eurooppaa ja kaksi tuntia edellä Britanniaa. Jos olisi päinvastoin, tietäisimme aamulla enemmän eilisestä. Vaikka Bloomin ajan lehdet eivät tienneet senkään vertaa muiden maiden eilisestä - ymmärrettävistä syistä. Mutta lehdet olivat siihen aikaan hallitseva media, kun ei ollut radiota, ei televisiota, ei internettiä. Ja kuitenkaan ei lehdistö siihen aikaan uskoakseni pitänyt politiikkaa yhtä tiukassa kuristusotteessa kuin nykyään. Vai miten oli? Kun työt on saatu johonkin pisteeseen, lähdetään porukalla paukuille, matkalla fantasioidaan naisista. Taitaa olla sama homma nykyisinkin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030914 (20030914) o 
o AJK kotisivu o Joyce