03 Bloom, kissa, vaimo ja käristetyt munuaiset
Nythän tämä jatkuu ihan tavallisena tarinana, niin - tai
ei ihan sittenkään. Taaskin luin ensin englanniksi ja sitten
suomeksi. Nyt suomeksi lukiessani totean jatkuvasti: tuttua, noinhan se
oli - paitsi yksi asia, joka meni kokonaan ohi englanninkielisessä:
suolen tyhjennys ja kaikki mitä siihen liittyi. Ihan kuin olisi suomentaja
lisännyt koko asian. - Aika hassu juttu! Erikoista on myös se
että kiinnitän huomiota joihinkin käännöksen yksityiskohtiin.
Ensimmäisellä kerralla 'bread crums' on käännetty 'leivän
murut' - itse olisin kääntänyt 'leipäkuutiot' kuten
Saarikoskikin sitten seuraavalla kerralla. Mitkä olivatkaan ne kaksi
muuta käännösseikkaa, enää en muistaa enkä
löydä. Täytyypä jatkossa koettaa muistaa merkitä
jo lukiessa. Yleensä en osaa sanoa mitään huomioita käännöksestä,
vaikka paljon olenkin lukenut eri kielillä, kun perusmenetelmäni
uuden kielen opiskelussa on lukea kirjaa uudella kielellä ja ennestään
tutulla, ei välttämättä kylläkään suomeksi.
Tässä muuten näytetään jätettävän
kääntämättä vieraskielisiä ilmaisuja. Ikänkuin
oletetaan lukija ilman muuta osaavan kreikkaa ja latinaa, niin ja muitakin
kieliä, kuten ranskaa, saksaa ja italiaa. Osaammeko me? Minä
en kahdesta ensimmäisestä tiedä hölkösen pöläystä.
Kiusallista, kun myös monissa harrastamani filosofian kirjoissa on
samanlainen oletus: lukija osaa kreikkaa ja latinaa. Viime vuosisadan alkupuolellahan
kouluissa vielä näitä klassisia kieliä opiskeltiinkin.
Mutta osaammeko me ääntää oikein sanan 'voglio' [voljo]
ja mitä tarkoittaa 'Voglio e non vorrei' [Tahdon enkä tahtoisi
- mitä sitten tässä tarkoittaneekin]?
TajunnanvirtaNiin - tai ei ihan sittenkään: asia etenee kovin hitaasti ja Bloomin tajunnanvirtaan tässä taaskin ajaudutaan. Onko se nyt niin, että tämä tiiliskivi kertoo vain yhden päivän tapahtumista? Jostakin olen saanut sellaisen käsityksen. Niinhän se on Alastalon salissakin: 4½ tunnin laivanperustamiskokous. Edellisessä lukujaksossa Stephen Dedaluksen tajunnanvirta rannalla oli osittain niin katkonaista, että häädyin spekuloimaan ajatuksella: pelkkiä sanoja, joiden järjestys voisi ihan hyvin olla jokin muu kuin se on eikä kukaan huomaisi mitään. Minusta tässä Leopold Bloomin tajunnanvirtaa on paljon helpompi seurata, ikään kuin siis koko mies ajattelisi 'kiinteämmin' ja johdonmukaisemmin.KissaEn ole kissojen ystävä, enkä minkään muidenkaan eläinten, vaan pelkään ihan kaikkia hiirtä suurempia, suoraan sanoen ihan hirveästi, paniikinomaisesti. Minulla ei ole yhtään ystävää, jolla olisi jokin kotieläin. Toisin sanoen en voi ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on kotieläimiä. Jos tiedän jossakin perheessä olevan esim. koiran, keksin vaikka minkä tekosyyn, ettei minun tarvitse mennä visiitille. On kiusallista ilmoittaa pelkäävänsä eläimiä. Olen keksinyt kiertotien asian ilmaisemiseen: olen allerginen kaikille eläimille. Aika äkkiä sitten paljastan, että allergia on henkistä laatua. Mutta Bloomin perheessä ei ainakaan kissaa pelätä, vaan rakastetaan. On väärin sanoa minustakaan, että vihaan koiria tai kissoja: en vihaa vaan pelkään. Niin että mielelläni luen tällaista tekstiä, jossa kerrotaan näin hauskasti Bloomin kissasta. Mrkgnao [englanniksi yksi ärrä lisää: Mrkrgnao]. Ensin arvelin, että onpa kissalla kumma, jotakin afrikkalaista kieltä muistuttava nimi, kunnes äkkäsin ja luulen ymmärtäväni, että se on kissan käyttämä sana, jonka siis Saarikoski olisi voinut suomentaa 'kurnau'. Myös 'miau!' [miaow!] kuuluu Bloomin kissan sanavarastoon.VaimoMolly on Bloomin vaimo. Vai pitäisikö minun sanoa 'puoliso' tai 'rouva'. Olen saanut ranskaa opiskellessani noin 45 vuotta sitten sen mielestä lähtemättömän opetuksen, että sanotaan 'minun vaimoni' mutta 'sinun rouvasi' tai ranskaksi ei tietenkään koskaan 'sinun' vaan 'teidän' eikä edes 'teidän rouvanne', vaan 'Mme Sejase'. Leopold Bloom tässä kuvaillaan mielestäni hyvin sympaattisena heppuna. Toimeliaana liikkeellä aamu varhaisesta, hoitaa asioita, rakastaa ja palvelee mielellään vaimoaan. Jotenkin olen ymmärtänyt, että vasta meidän sukupolvemme miehet osallistuvat kotitöihin ja laittavat ruokaa. Leopold Bloom teki sitä siis jo viime vuosisadan alussa. Rouva saa nukkua pitkään, aamiainen tuodaan vuoteeseen. Minäkin laitan kotona aina aamiaisen, mutta se nautitaan aina pöydässä. Onneksi ei ole tapana vuoteessa. Itse en missään tapauksessa haluaisi syödä vuoteessa. Mutta muutenkin enempi 'Stillebenissä' esitelty rouva Molly on sellaiseen tottunut. Minusta on mieluisaa lukea tässä tekstissä kuvatunlaisesta aamuhetkestä ja keskustelusta puolisoiden välillä. Keskustelevat tyttärestään ja kulttuuriasioista. Olisiko Mollyssa sittenkin ripaus tiikeriä, kun Bloom varoo häiritsemästä häntä joutuessaan unohduksen takia käväisemään jo lähdettyään kotona.Käristetyt munuaisetJo heti alussa esiteltiin pyöreän tornin nuorukaisten aamiaispuuhia: munia ja pekonia ja teetä maidon kanssa. Tästä sen kuin vain paranee, kun kerrotaan Leopold Bloomin ruokatavarahankinnoista ja aamiaisen virittämisestä. Vesi tulee kielelle englantilaista aamiaista muistellessa. Itsekin olen munien ja pekonin lisäksi maistellut luultavasti munuaistakin ja ainakin paistettua silliä. Kun käyn Englannissa, haluan ehdottomasti välipalaksi 'kidney pien' teen tai oluen kanssa. Aamiainen onkin aika monen mielestä ainoa englantilaisen keittiön herkku. Niin ja ainakin minun mielestäni myös 'roskaruoka' fish and chips. Se voittaa ehdottomasti kaikki muut roskaruuat. Yhteen aikaan meilläkin syötiin aamiaista englantilaiseen tapaan: munia ja pekonia, mutta vaikka en terveysintoilija olekaan, olen jo ajat sitten jättänyt pois muka epäterveellisen pekonin ja 60 täytettyäni myös kananmunan ja vaihtanut makkaran sardiiniin. Ulkomaanmatkoilla en missään tapauksessa kieltäydy englantilaisesta aamiaisesta kaikkine koukeroineen. Mitähän 'herkkua' tulee lounaaksi ja mitä päivälliseksi. Entä Tea - toinen englantilainen erikoisuus? - Tämä ruokapuoli on minun alaani, ykkössijalla elämän nautinnoista. Mitenkähän tässä joutuu vielä seksistä kirjoittamaan?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030825 (20030825) o 
o AJK kotisivu o Joyce