|
Akhilleus vuodattaa valittelua taistelulakkoon johtaneesta suuttumuksestaan. Vastaavasti Agamemnon ruoskii kevyesti itseään. Ilmeisesti puheen pito istuinpaikaltaan sopii johtajalle. Erityisesti mainitaan, ettei astunut keskeen piirin, Ehkä se tällaisessa katumustilanteessa olisi liikaa nakertanut hänen arvovaltaansa. Syy välirikkoon pistetään itsensä Zeun syyksi. Agamemnonin varhempi hyvitystarjous on edelleen voimassa..
Vihan päättyessä kiista ruokahuollosta
Tässä luvussa on aineistoa laidasta laitaan, kärpästoukista aterian suunnitteluun. Suomen armeijan muonamikon poikana minulle on ilo nähdä, että tälläkin sotajoukolla on henkilöstössään muonitusmiehet, väen ruokkijat. Elintarpeet on kuluneen yhdeksän sotavuoden aikana hankittu kaiketi sotatoimialueen siviiliväestöltä ryöstämällä.
Akhilleus puhkuu intoa päästä taistelemaan. Realisti Odyseus haluaa joukkojen nauttivan ruokaa ja rohkeutta antavaa viiniä. Zeuskin saa nauttia uhratun karjun Agamemnonin valan yhteydessä.
Mystinen tytär Briseun
Agamemnonin sovituslahjat kannetaan ja talutetaan esiin. Keittiökalusteita, hevosia, kultaa, seitsemän askareneitoa ja tytär Briseun kukkeakulma. Matkalla Akhilleun skanssiin neito huomaa Patrokloon ruumiin. Käy ilmi, että tämä on ollut tyttöpolon ystävä kallein. Kotikaupunkinsa kukistumisen jälkeen vai jo ennen sitä? Onko valloitettu Lyrnessos ollut osa Troijan liittoutumaa vai puolueeton ryöstelyn kohde?
"Noinpa hän itki, ja immet muut kera myös, näkösyynä sankarin surma, mut aatoksiss´ oman kohtalon orpous". Orpo lienee myös Akhilleun olo, kun hevonen puhkeaa puhumaan ja ennustaa isäntänsä kuoleman.
|