|
Antilokhos saapuu suruviestin kera. Akhilleus ryvettää itsensä tuhkassa. Joistakin raamatullisista alitajunnoista kihoaa repliikinpätkä: "… ripotelkaa tuhkaa päänne päälle". Onko tässä kyse vertauskuvallisesta oman ruumiinsa polttamisesta vai tuhkalipeän käyttöön liittyvästä puhdistautumisesta?
Kerrankin on suuri joukko naisia tarjottimella. Sotasaalisneidot ovat täysin omaksuneet roolinsa isäntänsä omaisuutena ja osallistuvat surutyöhön. Lisäksi tavaton joukko jumalattaria vai mitä haltiattaria lienevätkään käväisee näkösällä. Mukana on Akhilleun äiti, Thetis, joka tuo esiin sankarin predestinoidun kohtalon. Kaikki näyttää etukäteen säädetyltä.
Sotahuuto
Asuton Akhilleus ei pysty taistoon, ennen kuin emo on toimittanut jumalallisesta pajasta ase- ja varustelähetyksen. Iris joutuvajalka tarjoaa väliaikaisen hohtoasun. Kurkustaan kajauttaa mies kauhistuttavan äänen . Ja katso, iliolaiset peljästyvät suuresti. Äänellä on tehoa kuin Jerikon pasuunoilla. Tarvitaan sodanjohdon neuvonpito. Käsittelyssä on kaksi vaihtoehtoa, joista lihasjätin suunnitelma voittaa Pulydamaan esittämän strategian. Valitaan huomenissa tehtävä hyökkäys ja luovutaan kaupungin muureihin tukeutuvasta puolustuksesta. Akhaijit viettävät yön ruumiinvalvojaisten merkeissä.
Kilpeä taotaan, kuvaus kuin Volter Kilvellä
Hefaistos, jumalallinen seppä, takoo aseistusta Akhilleulle. Erikoista on, että kilven valmistus saa erittäin yksityiskohtaisen käsittelyn. Se onkin varsinainen taideteos. Muu varustus kuitataan muutamalla lauseella. Täytyy oikein katsoa kirjan piirroskuvitusta. Tosiaan: tinakiskot, säärien varjeet.
Tämä oli varsin poikkeuksellinen luku. Ei tainnut yksikään mies kaatua rytinällä eikä suolia valunut tantereeseen. Asevarustelu takaa sen, että näihin teemoihin palataan vielä.
|
o AJK kotisivu
o Ilias