|
Akhaijien tilanne on niin epätoivoinen, että urhon paras kaveri yrittää taivuttaa häntä apuun. Kunnialahjaksi saadun neidon ryöväys on ollut kuitenkin niin kova pala, ettei mitään myönnytystä tule. Tosin taisteluun päästetään nyt susimaisen verenhimoiset myrmidonit Akhilleun takataskusta. Lisäksi Patroklos saa käyttöönsä ystävänsä taisteluvarustuksen. Avuksi on kai myös lasketrtava viiniuhri Zeulle. Malja steriloidaan rikillä (ettei ylijumala saa mitään tartuntaa suolistoonsa?)
Akhilleun sota-asu hyökkää
Kuulun sankarin näennäinen olemus ja myrmidonit aikaansaavat kauhua troijalaisissa. Raakaa taistelua mies miestä vastaan, uroksia kaatuu eri ruumiinosat murskana. Silti näyttää useissa tapauksissa siltä, että uhri kuolee shokkiin kuin jänisjahdissa lievähkön osuman saanut pitkäkorva.
Patrokloon tuho
Taistelussa Patroklos taisi tappaa liian arvokkaan miehen. Viljavan Lykian ylpeys, Sarpedon, itsensä Zeun poika, kaatuu. Lykia oli Apollon palvonnan pääalue, ja niinpä tämä jumalolento aluksi pelastaa Sarpedonin ruumiin ja voitelee sen ambrosialla. Millä ihmeen ambrosialla. Samanniminen kasvisuku - Ambrosia, tuoksukit , on tosiaan olemassa. Useimmat viheliäisiä rikkaruohoja, joista eräs pitää jenkkejä kesäisin allergiakoukussa. Eräs tuoksukki kasvaa kuitenkin Välimeren hiekkarannoilla ja on vanha rohdos tehoten kuumeeseen ja reumaan.
Kun vainajan pieteettipalvelu on suoritettu, on Apollon aika kostaa Sarpedonin kuolema. Jumalan iskulle ei Patroklos mahda mitään, ja kaksi soturia viimeistelee tuhon. Toinen näistä on Hektor, jolle kuoleva akhaiji ennustaa synkän lopun. Miten tässä käy, sen ratkaisee mahdollisesti Akhilleus.
|