|
On meillä tässä varsinainen ylijumala. Vetelehtii, irstailee ja pelaa sotapelejä. Tärkeintä ei ole voitto, vaan ei myöskään jalo kilpailu. Tärkeintä on alati vaihtuva tilanne ja soturien kuolintapojen mitä moninaisin kirjo. Tämä superpeluri suunnittelee suosionsa kääntämistä heti kun troijalaiset ovat saaneet poltettua akhaijien laivat.
Kyseenalaista urheilullisuutta
Zeun ylivallan takia Iliaan tehokkaimmatkin sankarit ovat pääjumalan kaukosäätimen ohjailussa. Eikä tämä vielä riitä. Toisen asteen jumalat ovat ajoittain keskushyökkääjinä vetämässä suosikkijoukkuettaan eteenpäin. Puhtaan urheilukäsityksen mittapuun mukaan tämä on yhtä ala-arvoista kuin nykyinen pelaajakauppa huipputason palloilulajeissa. Jumalille ei kuitenkaan tarvitse maksaa, tai mikä sentään onkaan uhraamisen merkitys.
Tämäkö on kulttuurin huipentuma?
Väkisinkin tulee mieleen kevätkaudella luettu Kalevala. Siinähän oli syvällistä ihmiskuvausta, toki sotaretkiäkin, mutta ei tällaista jaksosta toiseen jatkuvaa taistelun melskettä. Vaan jospa siinä on juuri syy suomalaisen kulttuurin alistettuun asemaan 1800-luvulle saakka. Olisimmepa aikanaan rakentaneet muurein ympäröidyn Troijan Halikkoon ja puolustaneet sitä kymmenen vuotta viikinkejä vastaan.
Puuduttavasta sotaisuudesta huolimatta tämä eepos on komeaa runotekstiä. Otto Manninen on saanut havumetsissä versoneen kielemme soimaan myös mediterraanisessa hengessä. Onkohan tästä muita suomennoksia? Kuulin Hämeenlinnassa käydessäni väitteen, että Lönnrot olisi suomentanut joitakin pätkiä Iliaasta. Ja onkohan väärä se muistikuva, että Pentti Saarikoski olisi suunnitellut tämänkin suomentamista. Herkullisinta tämän lukeminen olisi varmaan alkukielellä. Pystyykö joku piirimme jäsen tähän? Epäilykset kohdistuvat Askoon:
|
o AJK kotisivu
o Ilias