|
Niin on täynnä taistelua ja verenvuodatusta tämä eepos, että virkistävältä keitaalta tuntuu kymmenennen laulun alku. Unettomat sotaloordit (YLEn kirjeenvaihtajan merkillinen sanaluomus) tarkkailevat tuntojaan ja epätoivoista tilannetta. Pimeässä yössä Ilionin leiristä loistavat nuotiot tihentävät jännitystä. Kuin profeetan luo verkkaan käy Agamemnon, tykö ikitieto Nestorin astelee poika Atreun.
Tässä lukijan ajatus harhautuu völterkilpimäisen sana-askartelun ihmettelyyn. Laulun 6 kohdalla erehdyin pitämään Helena Arjavaa Otto Mannisen tyttärenä. Todellisuudessa tämä Iliaan muutoinkin maineikas suomentaja oli H.A.:n isoisä, joka luki ääneen juuri kääntämiään katkelmia jälkipolvensa sulateltavaksi. Miltähän mahtoivat tuolloin tuoreeltaan maistua esimerkiksi sanat aaluva - ange - askelnopsa.
Taas Nestor
Jatkuvasti käy ilmi, että joukon vanhin soturi on jäänyt eläkkeelle johtoportaasta liian varhain. Hänen kuuluisi olla joukon strateginen johtaja. Onneksi Nestor toimii harmaana eminenssinä, jolta saa ainakin hermostunutta väkeä rauhoittavia neuvoja. Kun hyökkäykseen ei ole voimia, väkivaltainen tiedusteluisku on paras puolustus.
Sissisotaa sittenkin
Kaksi vapaaehtoista partisaania hiipii kohti vihollisleiriä. He yhyttävät vastaan tulevan troijalaisen vakoojan jonka yksinäinen kulku näyttää taitamattomasti tapahtuvan äänekkäämmin kuin kahden akhaijin. Takaapäin yllätetty vihollinen paljastaa hätäpäissään joukkojensa ryhmityksen. Palkkana ei ole armahdus vaan pään putoaminen. Vihjeen ansiosta urhot teurastavat traakialaisten osaston ja saavat sotasaaliiksi lauman hevosia.
Jotain outoahan tässä oli!
Jälkeenpäin luettu referaatti selitysosasta paljastaa tämän osion olevan irrallisen tarinan. Aika lailla poikkeava tavanomaisen sovinnaisesta sodankäynnistä. Kaikki tapahtuu yöllä. Nukkuiko osa sotapeliä säädelleistä jumalista?
|