|
Tuhon odotuksessa Nestor, "ennenkin joka keksijä keinon ol oivin", esittää sovintosuunnitelman Akhilleun saamiseksi joukon vahvistukseksi. Oikeastaan lukijan kannalta ensimmäisen luvun paikka olisi takaumana vasta tässä. Tällöin käsittäisi sankarin vihanpidon syvyyden ja sen todellisen merkityksen.
Sodan konna, Agamemnon, lupaa huomattavat hyvitykset. Silmiinpistävimpinä ja ilmeisesti myös arvokkaimpina osina väkipakoin otetun lainan takaisinmaksusta ovat naiset. Ensisijaisesti tarjotaan sitä typykkää, johon Akhilleus oli iskenyt silmänsä, mutta myös muita neitoja skä tulevia hankintoja, Ilionin tyttäriä. Löytyisiköhän jostain päin maailmaa amatsonilegenda, jossa miehiä käytettäisiin tällä tavoin maksuvälineinä. Orjakauppa sentään kohdistui molempiin sukupuoliin.
Sankari kokkina
Kolmimiehinen rauhanvaltuuskunta saa hyvän vastaanoton. Akhilleus toimii juomanlaskijana ja lihamestarina. Tulee oikein vesi kielelle tätä ruuanvalmistusta seuratessa. Kun atria on nautittu, päästään asiaan. Sovintotarjous saa jääkylmän vastaanoton. Sankari on äärimmäisen pitkävihainen mies. Delegaation iäkkäin jäsen Foiniks esittää vielä pitkän, tunteisiin vetoavan monologin, mutta silläkään ei le vaikutusta.
Sovitteluvaltuuskunnan kaksi jäsentä tuo ratkaisua odottaville akhaijeille synkän viestin. Ainoa Hektoria vastustamaan pystyvä soturi on jättäytynyt syrjään. Tulevaisuus näyttää lohduttomalta, vaikka tässä sodassa kaikki käänteet ovat mahdollisia. Jotkut tutkijat ovat sitä paitsi arvelleet, että tätä hetkeä hieman taannempaa eepoksesta puuttuu jotain. Muutoin on vaikea ymmärtää, että kun troijalaiset on saatu ahdistetuksi muuriensa sisään, he yhtäkkiä ovatkin kreikkalaisten laivojen ulkopuolella ajamassa heitä mereen.
|