|
Taistelu jatkuu. Troijan Hektor ja Paris alias Aleksandros riehuvat. Akhaijit
lakoontuvat. Athene huolestuu suosikkiensa asemasta. Apollo taas haluaisi
troijalaisten menestyksen jatkuvan. Nämä sodan takapirut päätyvät
kuitenkin jonkinlaiseen kompromissiin.
Hektor pistetään käyttämään Zeulta periytyvää
älyä. Otto Mannisen suomennos jättää minut epätietoiseksi.
"Hektor, urhojen pää. Priamon vesa, Zeun älyverta". Hektor,
jossa on Zeun älypitoista verta? Hektor, älyltään Zeun
veroinen? Joka tapauksessa tämä älyn ja lihasmassan jättiläinen
haastaa akhaijien edusmiehen kaksintaisteluun.
Hitaasti syttyvä vastustaja
Hektor on ilmeisesti ylen peljättävä uros, koska vapaaehtoista
ei löydy. Eivät edes Akhilleus eikä raivopää Diomedes
innostu. Tarvitaan vanhojen urhojen kiihotusta, ennen kuin lauma nuorempia
sotureita ilmoittautuu. Tästä porukasta arpa osuu Aiaalle. Miksi
heitä on sotajoukossa kaksi samannimistä?
Oliko heikon halukkuuden osasyynä edelliseen kaksintaisteluun liittynyt
troijalaisten petturuus? Jospa taas sana syödään. Taistelu
päättyy tasapeliin. Airuet, mitä ne sitten lienevätkään,
keskeyttävät ottelun.
Rauhanoppositio puhuu
Sotivissa joukoissa alkaa näkyä väsymys ja turhautuminen.
Kreikkalaisten Nestor ehdottaa aselepoa ruumiiden kokoamiseksi. Troijassa
alkaa ehdotuksen pohjalta kuohuisa kokous. Erityisen hätkähdyttävä
on joukkojen johtoon kuuluvan Antenorin ehdotus. Helene pitäisi luovuttaa
akhaijeille, jolloin koko sota päättyisi. Paris ei tähän
suostu, mammonasta on kyllä valmis luopumaan.
Tämän vesitetyn tarjouksen akhaijit hylkäävät.
Sotaärjy Diomedeelle ei edes Helene olisi riittänyt. Taistelu
tulee jatkumaan. Päivä käytetään kuitenkin ruumiiden
koontaan ja polttoon.
Hautakumpu ja valkama suojataan vallivarustuksella. Päivä
lienee vertauskuvallinen aika näinkin suuren rakennelman tekoa varten.
Poseidonin myrskyt tuhoavat sittemmin tämän rantalinnoituksen,
joten Schliemann ja muut aluetta tutkineet eivät ole löytäneet
siitä mitään jälkiä.
|