|
Raivokkaan taistelun seasta erottuu joitakin poikkeuksellisia tapahtumia. Troijalaisen Adrestoksen valjakon sotkeutuessa tamariskipensastoon mies jää Menelaon vangiksi tämän hellyttyä armonanomuksiin. Agamemnon keihästää kuitenkin avuttoman vangin.
Raivopää Diomedes yllättää ehkä itsensäkin. Tapettujen uhrien sarja on saamaisillaan jatkoa Glaukoksesta, kun taistelijat huomaavat olevansa majaystäviä (mikä sana!). Jonkinlainen lahjojen vaihto huipentaa tämän veljellisen kohtaamisen. Sivutarinana esitetään Glaukoksen pojan Bellerofonin Potifarin väimon temput mieleentuova naisseikkailu.
Pieni väläys siviilielämään saadaan Diomedeen surmaaman Aksylonin menneisyydestä. Hänen kartanonsa oli kuuluisa vieraanvaraisuudestaan. Kulkijat saivat siellä aina yösijan; ettei vain ollut eräänlainen kievari. Matkaajia kyllä riitti, toisaalto Hellespontos-salmea pitkin purjehtivia, toisaalta tällä kohtaa Euroopan ja Aasian välistä salmea ylittäviä kauppamiehiä.
Naiset rukoustoimiin
Hektor on paitsi uljas taistelija myös armeijakunnan valistusupseeri. Hän kannustaa lamaantuvia joukkoja vastarintaan ja luo henkeä kotirintamalle. Vihdoinkin naisia! Ja kas, vaimo nimetään muotoon "Andromakhe, tytär ylvään Eetionin". Niin ikään "tytär Kisseen, ylväsmuoto Theano", tosin myös "urhokkaan Antenorin puoliso".
Naisväki komennetaan pyhäkölle uhraamaan hiehoja ja rukoilemaan. Hektorilla eivät kädet ole tarpeeksi puhtaat viininjuontiin Zeun kunniaksi. Palatsissa piileksivä Pariskin häädetään taas rintamalle.
Tässä luvussa on tuo kohta, joka Iliaksen suomentajan tyttären mielestä on teoksen mieleenpainuvin.
Sillä sen mieleni aavistaa sekä tuntoni tuntee:
päivä se koittava on, pyhä jolloin Ilion sortuu.
kaatuu kansa ja kansan pää, Priamos pätöpeitsi.
Synkkä profetia puolisoiden hyvästellessä toisiaan.
|
o AJK kotisivu
o Ilias