Nykyajan ruumistäyteiset toimintaelokuvat kalpenevat tämän
verisen runouden rinnalla. Sukulaisuussuhteiden sekamelska riehuu taistelussa.
Epäurheilijamaista käytöstä: eräät turvautuvat
alakynteen joutuessaan jumalten apuun. Se on tietenkin ymmärrettävää,
koska tietyt soturit ovat tulosta jumalten sekaantumisesta ihmisiin. Jumalilla
ei näytä olevan kovin korkeita siveyskäsityksiä eikä
ylevää moraalia. Ehkä tästä syystä myöhempinä
aikoina puhtaampaa siveysoppia kehitelleet Kreikan filosofit joutuivat
hankaluuksiin valtaapitävien kanssa, kun jumalolennot alkoivat näyttää
kelvottomilta palvonnan kohteilta.
Raivopää Sven Tuuva
Näyttämölle astuu Diomedes, ainakin minulle entuudestaan
tuntematon lahjakkuus. Hillitön urho, joka käyttää
epäsovinnaisia aseita. Myös hyökkäyksen kohteet lähenevät
pyhäinhäväistystä: haavoitettu Afrodite ja ruhjottu
Ares,
Lukemista haittaa tapa, millä sankarit nimetään. Varsinaisen
nimen sijasta käytetään ilmaisuja Tydeun poika tai Lykaonin
loistava poika. Runomitan vuoksiko? Oliko muinaisessa Kreikassa islantilaistyyppinen
sukunimikäytäntö? Jos tässä tuonnempana tulee
enemmän naisia näyttämölle, ovatko he X:n hemaisevia
tyttäriä?
Ainakin tässä vaiheessa oletus Iliaan huomattavasta vaikutuksesta
Lönrotiin ja edelleen Kalevalaan joutuu häpeään. Oma
eepoksemme on pelkistyneempi, henkistyneempi ja täynnä luonnonkuvausta.
Kalevala ei tarvitse teoreettiseen selitysosaansa laajaa sukutaulua, joka
selittää vaikkapa Hektorin polveutumisen. Tässähän
on jopa melkein aloitellaan rakentaa hevosten sukuselvitystä.
Reservit käyttöön
Näkymättömissä lusmuillut Hektor saadaan vihdoin mukaan
hyökkäykseen. Aineias palautetaan yllättäen taisteluun.
Provokaattorina toimii Ares, selitysten vaihemieli. Aivan loistava sana,
joka voisi olla enemmänkin käytössä, vaikkapa lakitekstissä
kuvaamassa jotain syyntakeettomuuden muotoa.
Taistelusta huolimatta itse asia ei ole juurikaan edistynyt. Kumpikaan
sotajoukko ei ole saanut yliotetta. Taistelun mahdollisesti jatkuessa alkaa
miehistä pian tulla pulaa, elleivät jumalat nosta heitä
toiselle kierrokselle.
Teksti vetää edelleen hyvin mukaansa. Lisäksi se toimii
kuin paraskin alustus: kysymysmerkeillä on paljon käyttöä.
|
Palautetta
Pirjopäivi P.: Sukutaulut
| Pirjopäivi: |
Ilmeisesti meidän aikamme individualistinen ihmiskäsitys
on leikannut "juuret" aikaisempiin sukupolviin, mutta suvun keskuudessa
vielä puhutaan X:n veljenpojista ja Y:n pojan vaimosta jne. Kun Homeros
niin tarkkaan muistaa polveutumisen kiemurat, ei ole ihme, että Diomedeskin
tunnistaa rotuhevoset! Kiinnitin huomiota samaan kohtaan, jota Tapio humoristisesti
kommentoi.
|
Korpela Asko: Terävyyksiä Kalevalan eduksi
| Korpela: |
Liityn innolla rintamaan, kun Tapio toteaa "Oma eepoksemme on pelkistyneempi, henkistyneempi ja täynnä luonnonkuvausta. Kalevala ei tarvitse teoreettiseen selitysosaansa laajaa sukutaulua, joka selittää vaikkapa Hektorin polveutumisen."
Eron täytyy olla todella syvällä. Ihminen on tämän runon ajoista muuttunut. Mutta vieläkin on varaa parantaa...
Minäkin tulin kiinnittäneeksi, tosin vasta lukua 13 käsitellessäni, huomion siihen mahdollisuuteen, että tätä menoa taistelu raukeaa viimeistään kun jommalta kummalta puolelta miehet loppuvat.
|
|
o AJK kotisivu o Ilias