|
Jumalat viettävät terassi-iltaa nektarin merkeissä. Jos naisilla ei ole maan päällä sananvaltaa, jumalyhteisössä sitä on liiankin kanssa, etenkin Herellä ja Afroditella. He ratkaisevat pääpiirteissään kaksintaistelun jälkeisen tilanteen kehittymisen. Miten muinaisen Kreikan teologia mahtoikaan selittää ihmisten omat vaikutusmahdollisuudet kohtaloihinsa.
Tämän kohdan selityksissä on viittaus Kypria-eepokseen, joka ilmeisesti valottaa Pariksenkin osuutta sodan syntyvaiheissa. Tietosanakirja vuodelta 1913: Kypria - "Kyprolainen runoelma", Troian sodan esihistoriaa ja alkuvaiheita esittävä kyklinen runoelma, jonka tekijän (Stasinoksen tai Hegesiaan) luultiin olleen Kyproksesta kotoisin.
Sodanlietsontaa
Athenen ampuma, maan päällä enteeksi tulkittu tähdenlento käynnistää taisteluun varustautumisen. Tarvitaan vain provokaatio, jonka toteuttaa joukahaismaisen vähämielinen jousimies. Hyvin organisoidusta akhaijien joukosta komennetaan uhriksi joutunutta Menelaosta hoitamaan lääkintämies, itse käärme-Asklepioksen poika. Vaikka on tapahtunut ilmeinen troijalaisten valarikko ja soturit ovat raivostuneet, Agamemnon joutuu itse käymään politrukkina läpi koko kaartin saadakseen sotatoimet käyntiin.
Verta ja hikeä
Troijalaiset toteavat, että hyökkäys on paras puolustus. Heidän sodankäyntinsä on äänekästä kuin uraa-huutoisen puna-armeijan. On toinenkin yhtäläisyys Neuvostoliiton suuren isänmaallisen sodan kanssa, Troijan sotajoukko koostuu useista erikielisistä kansoista.
Alkaa huikea kamppailu. Jumalat seuraavat todella veristä väkivaltaviihdettä. Nähtävänä on murtuneita luita ja ulostyöntyviä suolia. Useat nimekkäät sankarit saavat surmansa. Sodan lopputuloksena täytyy olla toisen osapuolen täydellinen tuho, enää ei ole sijaa millekään neuvotteluille.
|