Pihlanto Pirjopäivi
18 Artesaanitaitoa

Thetis neuvoo Akhilleuta Vielä kerran Patroklos Auringon laskiessa Hefaistoksen luona Elonpiiri kilvessä Homeros lyyrisenä Palautetta Lähetä palautetta!   Thetis neuvoo Akhilleuta Laivain korkeakeulain edessä Akhilleus aavistelee tuhoa eikä aikaakaan kun Antilokhos tulee tuoden suruviestiä Patrokloon surmasta. Akhilleuksen surun voihkeen kuullessaan saapuu äiti Thetis sisarusparvensa saattamana lohduttamaan ja kertomaan myös Akhilleusta koht'sillään odottavasta kuolemasta. Akhilleus jo taipuu toivomaan, että " Riita kun luopuis luot' ikivaltain, ihmisienkin, myös viha.." Vielä kerran hän palauttaa mieleen vihansa Agamemnonia kohtaan, mutta pääsee sen yli " Vaan ne nyt olkoot olleitaan, miten loukkasivatkin,..." ja päättää lähteä taistoon Hektoria vastaan tyytyen siihen mitä Zeus ja muut ikivallat hänen varalleen ovat säätäneet. Thetis kuitenkin pyytää Akhilleusta odottamaan vielä seuraavaan aamuun, jolloin auringon noustessa Thetis toisi hänelle uuden uljaan asun Hefaistos-valtiaalta. Lähettäen siskonsa, merenneidot takaisin aaltojen alle Thetis matkaa Olympoon, Hefaiston luo.   Vielä kerran Patroklos Taistelutantereella käydään yhä kiistaa Patrokloon ruumiista. Iris muiden jumalien tietämättä kehottaa Akhilleusta suojaamaan Patroklosta. Athene heittää vielä aigiin ripsukkaan Akhilleun ylle ja näni varustautuneena hän ilmestyy taistelukentän laidalle, noudattaen äidin neuvoa välttää menemästä sotivien akhaijien joukkoon, mutta sotatorvea muistuttavalla äänellään huutaa sotahuudon, joka iliolaisten joukoissa synnyttää pakokauhun ja näin saadaan vihdoin Patrokloon ruumis paareille ja tavan vaatimien surujuhlallisuuksien kohteeksi.   Auringon laskiessa Thetiksen, Iriksen ja Athenen lisäksi Herekin on tässä kohtauksessa mukana, sillä runo väittää, että Here painaa väsymättömän auringon Okeanon ikivirtaan. Eipä Akhilleulta ainakaan jumalatarten suojelua puutu! Kun 16.(?) laulun kohdalla pohdittiin sitä, kuinka kauan aikaa on kulunut siitä, kun Eos sahramivaippa 11. laulussa nousi korkean Tithonon kupeelta katsoin parhaaksi turvautua Tuderin apuun ja laulun 19 säkeen 141 selityksessä väitetään, että päivä, joka alkoi 11.laulussa kestää tähän 18. laulun säkeeseen 239, jossa aurinko väkisin lasketaan virtaan, ikäänkuin se laskisi ennenaikojaan! Troijalaisten puolella Pulydamas on taas tarjoamassa neuvojaan, mutta tällä kertaa Hektor tyrmää ne tuimasti:" Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, kun väen kaupunkiin taas sulloumaan sinä vaadit. Eiköpä kylliks sulkenehet lie teitä jo muurit?" Hektor yltiöpäisenä ehdottaa, että ne jotka ovat huolissaan tavaroistaan, voisivat tuoda ne nyt taistelutovereidensa nautittaviksi ja iliolaiset, joilta runoilijan käsityksen mukaan älyn pois oli ottanut Pallas Athene, kannattavat kaikkia Hektorin ajatuksia.   Hefaistoksen luona Sillä aikaa, kun akhaijien leirissä vietetään Patrokloon hautajaisia saapuu Thetis Hefaistoksen luo. Ensin muistellaan, missä merkeissä on aikaisemmin tavattu, sitten Hefaistos kiittelee vielä Thetikseltä ammoin saamaansa apua ja Thetis saa tilaisuuden esittää asiansa:"Siksi nyt polvia sun halajankin...". Hefaistos lähtee heti takomaan uusia sotavarjeita Akhilleukselle.   Elonpiiri kilvessä Kuvaus Hefaistoksen takomasta kilvestä on tenhoava. Sitä lukiessa luulee itse näkevänsä, miten kilpi valmistuu ja miten se vangitsee katsojan värikkäillä tapahtumillaan. Onko tässä nyt se kuvaus maailmankaukkeuden synnystä, joka kuuluu kaikkiin eepoksiin: kilven keskellä on maa, meri, taivas, aurinko, kuu ja tähdet. Hauska yksityiskohta kertoo pohjoisen pallonpuoliskon asukkaan kokemuksen: Otava ei kylpyyn Okeanon käy kera tähtien muiden! Seuraa aikamatka antiikkiin:kilpi kertoo kahden kaupungin elämästä, toisessa juhlitaan häitä, morsianta saatetaan läpi kaupungin, jäi talo taaton(muistuttaa Pohjolän häitä) ja torilla käydään oikeutta. Toista kaupunkia saartaa ryöstöaikein kaksi sotajoukkoa. Kilven kuvaus on niin eloisaa, että katsoja(lukija!) näkee, miten virran rannalla väijytään ja odotellaan karjalaumojen lähestymistä.Taistelu kuvataan niin kuin elo niiss' olis ollut. Maanviljelyksestäkin saamme käsityksen, sillä kilpeen tulee kuvaus valtavasta vainoista, jota useat kyntäjät astelevat auroineen virkistäen itseään aina saran alkupäässä viinillä. Kuvaan kuuluvat myös sadonkorjuu tammen alla tarjottuine eväsatrioineen ja viininkorjuu nuorine rypälekorin kantajattarineen ja helkyttäin kitaraansa Linos-laulua (työlaulua?)laulavine poikasineen, jalopeurojen uhkaamat härkälaumat paimenineen ja laitumella määkivät lammaslaumat. Karkelotanhu sorjine neitoineen, laulajineen ja ilveilijöineen ja näitä katsomaan tulleen ihmistungoksen Hefaistos takoi ilmeisesti kilven toiseksi ulommaiseen kehään. Vihdoin Okeanon ikivirran ouruavaisen kilven reunaa kiertämähän pani, kirjatun taiten.   Homeros lyyrisenä Sama yksityiskohtien tarkkuus ja runsaus, jota kuvotuksen tuntein olemme ihmetelleet taistelukohtauksissa tuottaa kilven taonnassa mitä heleimmän ja eloisimman kuvauksen ihmisten elinoloista. Saattaa suorastaan tuntea auringon lämmön, haistaa viljan pölyn ja kuulla karkelotanhukentän ihmisjoukon kohun.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20021106 (20021106) o o AJK kotisivu o Ilias