Pihlanto Pirjopäivi
13 Poseidon puuttuu peliin

Homeros: Ilias

 

Poseidon on tyytymätön Zeun sodanjohtoon

Zeus ja Poseidon, maan järistäjä, ovat Hesiodoksen ("Jumalten synty")mukaan kumpikin Rhean ja Kronoksen lapsia. Poseidon taitaa olla jopa hiukan Zeuta vanhempi. Ihmekös sitten, ettei pikkuveljen varoitus pitää näppinsä erossa akhaijien ja iliolaisten taistelusta tehoa isoveli Poseidoniin, vaan "kovin kiukustui sydämessään" Zeun tapaan johtaa taistelua, hankkiutuu rajuviimana vievien oriitten kyytiin ja vieri jo yli veen, "aukesi riemuissaan meri tieksi" ja kohti akhaijein laivoja kiitää Poseidon jalojen juoksijoiden viemänä. Kalkhaan hahmossa hän nousee aalloista yllyttämään akhaijeja taistoon. Ensimmäisenä hän kohtaa Aiaat, jotka ovatkin vakuuttuneita, että heitä puhutellut olento ei ollut tietäjä Kalkhas vaan joku ikivalloista. Poseidon jatkaa akhaijien rohkaisemista vedoten näiden kunniantuntoon.

 

Poseidon valeasussa

Taistelun kiihtymistä ja jatkumista kuvaillaan nostaen esiin nimekkäiden soturien vaiheita, muun muassa kerrotaan, miten Meriones epäonnisesti menettää peitsensä ja joutuu varusvarastolle. Poseidonin pojanpoika taistelee akhaijien riveissä ja surmataan Poseidon puhuttelee Idomeneusta, kreetalaisten päämiestä ihmetellen, mihin haihtui akhaijein uhka lyödä iliolaiset. Idomeneus arvelee, että ihmisten syytä ei tämä tuho ole. Poseidon pohdiskelee, että "yhtyen miehet kurjatkin voi kuntoa näyttää, vaan mepä ottelemaan kera uljainten kykenemme."

Meriones saa uudet varusteet Idomeneuksen varastosta, jota Idomeneus oli täydentänyt kaatamiensa iliolaisten aseilla. Idomeneus ja Meriones vaihtavat näkemyksiään omasta ja muiden urheudesta, joka näkyy ulospäinkin: "..aran kasvojen karva se vaihtuu vaihtumatansa, isatua paikoillaan hänen ei sydän säikkyvä salli, tuonne ja tänne hän kyyristyy, yhä muuttavi jalkaa, jyskyttäin sydän lyö hänen rinnassaan, hänet täyttää kuoleman kauhistus, hänen hampaitaan kalisuttaa;" ja sitten sankarit muistavat "Mutta nyt emme me näin kuin lapset saa loruella.."

Moist' urouttapa loi järisyttäjä maan sylilaaja miehiin Argosmaan

Taistelu on välillä niin rajua, että"ois ollut rohkea se mies, ken katsonut taistoa tuot' iloll' ois, ihan säikkymätönnä."

"Vastakkain väkeväin Kronos-taaton poikien neuvot nyt soti." Homeros tässä väittää, toisin siis kuin Hesiodos, että Zeus on esikoinen sekä synnyltään että viisaudeltaan.

Taistelussa ei kamppailla pelkästään oman puolen voittosta. Myös henkilökohtaiset menetykset vaativat kostoa:"Kostamatonna nyt ei viru Asios, vaan sydämessään kaiketi riemahtaa lujan portinsulkijan Hadeen luo samotessaan, hälle kun hankin saattajan myötä."

Tässä luvussa kerrataan taas sotureiden sukujuuria: Poseidonin pojanpoika sai surmansa tämän laulun alkupuolella, Idomeneus on Zeun sukua, Askalafo, joka taistelee iliolaisten puolella, saa surmansa ilman että hänen jumalsyntyinen isänsä Ares on siitä tietoinen. Antilokhos, Nestorin poika kunnostautuu Poseidonin suojelemana.

Menelaos kiihtyy taisteluvimmaan herjaten iliolaisia:".. jylypilvisen Zeun vihan iskua ette peljänneet, joka väärät lyö majavieraat..Mult' aviollisen puolison pois sekä aartehet runsaat rosvoten veitte, kun vieraakseen hän ol' ottanut teidät....Kaikkeen kyllästyy, unehenkin, rakkauteenkin, lauluun armaaseen sekä riemuun karkelon kauniin, vaikk' ovat sorjemmat toki kuin sota nuo ylenkyllin nauttia; vaan verivimmapa ei väsy iliolaisten!"

Hektor ei vielä ole huomannut, että laivain luona akhaijein vasen ääri on jo viemässä voiton. Itse hän taistelee vielä samassa kohdassa, missä sai muurin murskattua ja Ateenan urhot saavat vain vaivoin varjelluksi Aiaan ja Protesilaon laivat Hektorin hyökkäyksiltä. Aias Telamonin poika taistelee kumppaniensa tukemana, mutta Aias Oileun poika ilman suojajoukkoja, sillä hänen heimonsa saapui sotaan vain jousin ja lingoin varustautuneena, ilman kilpiä ja kypäriä, siis "ilman tamineita taesorjia" ja ampuu nyt taaempaa iliolaisten joukkoja aiheuttaen kyllä näinkin riittävästi sekasortoa.

 

Häätyä pois häpeällä jo laivain luota?

Pulydamas rohkaisee mielensä, vaikka tietää, ettei Hektor voi sietää muiden neuvoja ja virkkaa, mitä nyt arvelee parhaaksi: Hektorin tulisi koota joukot iskuvoimaisemmaksi yksiköksi, kun "luku pieni vain hajataistoss' on liki haaksia, päin ylivoimaa". Ihme kyllä tällä kertaa Hektor huomaakin neuvon järkeväksi. Joukot sijoitetaan yhtenäiseksi rintamaksi. Hektor kaipaa eturintamasta uljaita sotapäälliköitään ja moittii julkisesti veljeään Aleksandrosta:"Surkea mies, kuvaurho, sa kuihkoja, naisien narri, Deifobos mihin jäi,..Nyt kaatui korkea Troia.." Yllättävän hyväntahtoisesti Paris/Aleksandros vastaa syytöksiin todeten, että on ehkä joskus vähän haluttomasti osallistunut taisteluun, "vaan en nyt-..täss' yhä seistaan, taistellaan kera danaolaisten....(tässä kohdin seitsemännestä painoksesta puuttuu Aleksandroksen vastaus Hektorin kysymykseen, missä ovat troijalaisten kuuluisimmat sankarit).. Mutta nyt meitä sa johtaos, vie, mihin mielesi käskee! Kanssasi innoin käymme me, eik' ole uupuva miehuus mei ltä, ma sen sanon, ei, niin kauan kuin väki riittää. Eip' yli voiman taas sodi mies, halu kuinka jos olkoon"

Iliolaiset hyökkäävät ja Aias julistaa hyökkääjille:" Itselläs liki lie, minä luulen, se hetki, jolloin karkoten Zeulta ja muilt' anot taivahisilta jo, että lentäis haukkoja nopsemmin hepos uhkeaharjat, Ilioniin sua kiidättäin pölytanteren poikki." Hektor ei tästä vielä säiky, hyökkäys jatkuu ja joukot kohtaavat huutojen ja kiljunnan voimistuessa niin, että "Soi melu kumpainkin Zeun luo yläilmojen loistoon."

 

Ihminen sotisovan alla

Vihdoin alan havaita Iliaksen sankareissa persoonallisia piirteitä: Hektor on tuon tuostakin moittimassa Aleksandrosta, joka aina lauhkeasti vastaa, että Hektor ei suotta häntä moiti. Onko siis Hektor katkera Aleksandrokselle siitä, että tämän vuoksi on jouduttu sotimaan, vai siitä, että kruununperimystä on useampi "kärkkymässä" vai painaako vastuu niin ankarana, että Hektor purkaa hermostuneisuuttaan siihen, jonka tietää sen sietävän? Aleksandros suhtautuu taisteluun realistisesti: niin kauan soditaan, kun väkeä riittää eli voiton mahdollisuus on olemassa.

Menelaos puolestaan sisuuntuu kuin suomalainen eikä suinkaan pelkää itseään vahvempaa vastustajaa. Hänen taistelutahtonsa ja kostonhalunsa ovat vahvat. Hän pitää tärkeänä kunniaa, ja sitä, että sääntöjä noudatetaan. Hän on suoraluontoinen ja sanoo asiat halki. Agamemnonkin on osoittanut sankarillista rohkeutta taistelussa. Tosin hänen johtajantaidoistaan voidaan olla montaa mieltä, kun muistetaan, miten hän välillä nälvii alipäälliköitään ja liittolaisiaan ja välillä ylistelee ja mairittelee näitä. Ehkä se osoittaa tilanteen tajuamista tai sitten itsehillinnän puutetta! Maineestaan Agamemnon on tarkka.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021004 (20021004) o o AJK kotisivu o Ilias