Taistelu alkaa, kun "Eos nousi rientäen valkeudeks ikivaltain, ihmisienkin" "Niinkuin niittäjät vastakkain käy haltian vauraan vainiomaalla ja jää vanat ohraan tai nisuviljaan, kons' yhä kulkee työ sekä taajaan luokoa lyödään: kaataen karkasi noin väki Ilionin ja akhaijit vastakkain, pako turmiokas ei mielehen tullut. Riehui taistelo noin tasapää, ja he kuin susilaumat tappeli." Vaan "puunkaatajan lounasaikaan" akhaijit murtavat rintaman ja ryntäävät eteenpäin surmaa kylväen.
Zeus ohjaa taisteluaNytpä Zeus harkitsee viisaimmaksi johtaa Hektorin turvaan ja antaa Iriksen vielä neuvoa, että Hektorin tulee väistyä joksikin aikaa taistelusta, mutta siinä vaiheessa, kun Agamemnon haavoittuu ja vetäytyy laivoilleen, Hektor saa Zeulta voiman uusiin surmatöihin. Näin tapahtuukin. Akhaijit ovat jo pahoin alakynnessä, vain Diomedes ja Odysseus ovat säilyttäneet taistelutahtonsa. Tässä vaiheessa Zeus antaa taistelun muuttua tasaväkiseksi. Hektorkin saa iskun päähänsä, mutta kypärä estää turman. Aleksandros puolestaan tähtää Diomedekseen ja osuukin. Diomedes ylväästi virkkaa:"Tylsä on nuoli, min ampuu mies epäkelpo ja kehno.."
Haavoittuneita viedään laivoilleNuoli on kuitenkin haavoittanut Diomedestä niin, että hän vetäytyy laivoilleen. Nyt jää Odysseus yksin vihollisten ympäröimäksi Taistelu jatkuu kuitenkin hurjana, jopa tutulta kuulostava nimi SOKOS vilahtaa niiden joukossa, jotka saavat surmansa Odysseuksen keihäästä. Odysseus joutuu huutamaan apua kolmasti.Vihdoin rientävät Aias ja Menelaos Odysseuksen avuksi. Haavoittunut Odysseus viedään turvaan. Hektorin rintamaosuudella haavoittuu Makhaon, joka lääkärinä on akhaijeille korvaamaton. Nestor lähtee viemään häntä turvaan laivoille. Kebriones kertoo Hektorille, mitä sekasortoa Telamonin poika Aias aiheuttaa toisella rintamaosuudella ja niinpä soturit siirtyvät sinne vauhdilla:" Virkki ja ruoskall' iski, ja tuntien siukuvan siiman karkasi lentoa täytt' orot eespäin uhkeaharjat.." Sillä aikaa kun Aias taistelee hengestään keskellä iliolaisia tuo Nestor Makhaonin leiriin. Akhilleus näkee heidän saapumisensa ja kehottaa Patroklosta tarkistamaan, kuka haavoittunut on. Akhilleus odottaa, että akhaijit tulevat kohta syleilemään hänen polviaan ja anomaan häntä apuun. Nestor muistelee nuoruutensa huimaa taistelua Pyloksessa epeijejä vastaan ja neuvoo jälleen. Patroklos saapuu Nestorin luo, havaitsee, että haavoittunut on todella Makhaon ja joutuu kuuntelemaan, kun Nestor loputtomasta tarinavarastostaan purkaa jälleen yhden urotyön nuoruutensa päiviltä paheksuen siinä samalla Akhilleuksen välinpitämättömyyttä akhaijien hätää kohtaan. Nestor palauttaa vielä Patroklon mieleen, kuinka he tapasivat Akhilleuksen isän, Peleun luona tämän lähettäessä poikansa taistoon ja kuinka Menoitios evästi Patrokloota:"ystävän neuvoin ohjata koita, hän mielellään hyvän ottavi varteen.". Nestor ehdottaa jopa, että Patroklos pukeutuisi Akhilleukseksi, jos tämä ei ystävänkään neuvosta taipuisi.
Urot parhaat, ken nuolen on lyömä, ken iskemä keihäänPaluumatkalla Akhilleuksen laivalle Patroklos joutuu näkemään "polot miehet, akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Kaukana syntymämaastako siis sekä luot' omienne ruokkia hohtava sais hipiänne jo hurttia Troian!" Eurypylos, haavoittunut soturi kertoo Patrokloolle:"Turha jo on, jalo Patroklos, avuntoivo akhaijein, laivoja tummia päin pakolaisina väki painuu.." Eurypyloksella on se käsitys, että Patroklos on oppinut Akhilleukselta haavurin taitoja pyytää Patroklosta hoitamaan hänen haavaansa. Patroklos saattaa haavoittuneen katon alle, nostaa taljoille ja hoitaa haavan parhaan kykynsä mukaan ja saakin Eurypyloksen kivut lientymään kivunvievällä, kirpeällä yrtillä. Kun kahdestoista laulu alkaa, tilanne näyttää akhaijien kannalta hyvin synkältä.
HajamietteitäOlisivatko nuoruutemme epelit jotain sukua Nestorin voittamille epeijeille! Taistelun kuvaukseen on siroteltu vertauskuvia, esim säkeestä 172 "kirmasivat hätäpäin kedon poikki he niinkuin lehmät, yön pimeässsä kun peljättää jalopeura ne karkuun...", säkeestä 414 "Kuin salokarjua kanss' ajokoirain..."säkeestä 557 " Niinkuin peltoon riistäytyy pojilt' aasi..", säe 596 " Noin nyt taistelo riehui kuin tuli leimuavainen" Näissä vertauksissa on näkevinään kuvausta ympäröivästä luonnosta ja aikalaisten rauhanaikaisesta elämästä. Lisätehoa kerrontaan tuo näkökulman muutos:" Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon: ensimmäisenä ken kävi vastaan Atreun poikaa..", " Ensiks iskuun ken Priamon pojan Hektorin sortui, taas kuka viimeiseksi,..". Eloisuus ja tuoreus säilyvät suorien sitaattien kautta: "Rinnast' urhean meiltä mi voiman vie, Diomedes? Siis kupehelleni, kumppani, käy; suur' ois häpeämme, Hektor heiluvaharja jos meilt' ois ottava laivat." ja esim "Tuolla jo päin tulemassa on turmio: hirveä Hektor, vaan hänet kohdatkaamme me seisoen horjumatonna." En ole edes suuresti ylistettyjä Peter Englundin taistelukuvauksia jaksanut lukea, vaan tavannut harpata niiden yli, kunnes esim teoksessa Ofredsår, Om den svenska stormakttiden och en man i dess mitt päästään takaisin siihen yksilöön, jonka vaiheita kirjailija/tutkija näiden vuosien läpi seuraa. Iliaksen kerronnan monitasoisuus kuitenkin pitää mielenkiinnon yllä taistelukohtausten raakuudesta huolimatta. Esim taistelukentältä käännetään katse "huipull' ylhän Olympon", jossa jumalat "nurkuivat nyt synkeäpilveä Zeuta, voitonkunnian saada kun salli hän iliolaisten." ja kuinka ollakaan - tunnelma kevenee.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020918 (20020918)
o
o AJK kotisivu
o Ilias