Pihlanto Pirjopäivi 
09 Akhilleusta yritetään lepyttää

Homeros: Ilias

Nestorin neuvot

Heti alkuun on tarkistettava nykysuomen sanakirjasta, minkälainen on Agamemnonin tila, kun hänellä on ylen ange ahdistus! Siis: ankea, apea, alakuloinen. Lopulta hän neuvoo joukkojaan palaamaan sulo-syntymämaahan. Tällaisesta puheesta kimmastuu Diomedes, joka yltyy jopa moittimaan Agamemnonia miehuuden puutteesta. Itse hän joka tapauksessa jää taistelemaan,koska "jumaljohtopa meill' oli tänne." Nestor ensin kehaisee Diomedestä, mutta huomauttaa sitten, että tärkein jäi Diomedekseltä sanomatta "Heimoton, liedetön on, lainhylky se mies, joka mielii kansan keskuuteen sopurikkoa.." Niinpä jälleen kerran noudatetaan viisaan Nestorin neuvoa ja ryhdytään illallisen ääressä neuvottelemaan, mikä olisi viisainta tässä kiperässä tilanteessa. 

Nestor kehottaa Agamemnonia miettimään, miten saataisiin Akhilleus leppymään. Agamemnon myöntää olleensa mieltä vailla ja ilmoittaa haluavansa korvata runsailla lahjoilla aiheuttamansa vahingon ja palauttaa jopa Briseun tyttären, joka on hänen taholtaan saanut olla rauhassa.Lisäksi hän ilmoittautuu Akhilleuksen tulevaksi apeksi. 

Nestor arvelee, että Akhilleuksen kanssa neuvottelemaan on viisainta lähettää sellaiset miehet, joita Akhilleus eniten arvostaisi. 
 
 

Akhilleus neuvoo lähtemään kotiin

Akhilleus ottaakin neuvottelukunnan iloisena vastaan:"...ystävät rakkaimmat näet astui kattoni alle." Aterioinnin jälkeen Odysseus aloittaa neuvottelut ja pohdiskelee " Tietymätöntä on, voiko nyt säilyä vai tuhon saako laivat teljokkaat, jos et vyöty jo sankarivoimaas." Hän vetoaa jopa siihen, että Akhilleuksen isä Peleus oli neuvonut poikaansa karttamaan riitaa tuhontuopaa. Lueteltuaan kaikki Agamemnonin lupaamat hyvitykset Odysseus vielä painostaa:" Mutta jos lahjoineen lie vasten mieltäsi liioin Atreun poika, sa muita akhaijeja kaikkia muista, jotk' ovat leirissään hädän alla.." 

Akhilleus katkerana muistelee, miten hän vei sotasaaliit runsaat Agamemnon-valtiaalle, joka otti saaliin pääosan ja jätti vain murut muille. "Eiköpä lempine ihmiset muut kuin Atreun pojat puolisojaan" hän kysyy sarkastisesti muistellen, miten Agamemnon vei hänen kunnialahjansa, Briseun tyttären. Enää Agamemnon ei pääse häntä pettämään. Aamusella jo Akhilleuksen laivat purjehtivat yli Hellespontoksen. Akhilleus tähdentää vielä, että kaikki hänen sanomansa on tarkkaan toistettava, jotta jo suuttuis muutkin akhaijat. Agamemnonin hyvityksistä hän toteaa " Inhoan lahjoja noit', akanaakaan niistä en antais."."Uhkeat vallata voi härät, lampaat, hankkia kalliit kattilat jalkoineen, jalot valjakot, vaalevaharjat; ihmisen sielua etp' ota kiinni, et saavuta, et voi taas palauttaa, konsa se hampailt' ilmahan haihtuu." Akhilleuksen äiti Thetis on ennustanut, että jos Akhilleus jää sotimaan, hän kuolee nuorena, mutta maineikkaana, jos taas palaa synnyinseuduilleen, häntä odottaa pitkä ja maineeton elämä. Muitakin akhai jeja hän näin neuvoo lähtemään kotiin. 

Vanha Foiniks vastaa kyynelsilmin jäävänsä Akhilleuksen seuraan, koska hänet on Akhilleuksen isä Peleus asettanut Akhilleuksen oppaaksi ja seuraksi. Foiniks muistelee- opetukseksi varmaan- nuoruuttaan ja isänsä asettamaa kirousta, jonka seurauksena hän ei ole saanut omaa poikaa. Koska Akhilleuksen isä oli antanut Foiniksille suosionsa ja elon vauraan, Foiniks oli kasvattanut Akhilleusta kuin omaa poikaansa eikä nytkään jättäisi tätä yksin. Hänkin vetoaa Akhilleukseen sovinnon aikaansaamiseksi "Näät Rukouksetkin ovat lapsia Zeun, isän ylhän.." 

Esimerkiksi Foiniks kertoo tarinan Oineuksesta ja tämän pojasta. Akhilleus kieltää kuitenkin Foiniksia kiusaamasta häntä valituksillaan Atreun pojan puolesta. Neuvottelukunta on seurannut sananvaihtoa, mutta nyt Aias kyllästyneenä hedelmättömään taivutteluun toteaa, että heidän on syytä lähteä, sillä akhaijit odottelevat neuvottelun tulosta ja mitään hyväähän siitä ei näytä koituvan. 
 

Sotaärjyinen Diomedes nostattaa taistelutahtoa - jälleen kerran 


Odysseus ja kumppanit saapuvat takaisin Agamemnonin leiriin ja toistavat Akhilleuksen sanat. Muut akhaijit istuvat mykkinä murheissaan, mutta sotaärjyinen Diomedes uskoo, että "tottapa taistelemaan käy jälleen, kun sydän käskee niin hänen rinnassaan sekä intoa tuo ikivallat." Agamemnonia Diomedes kehottaa "Vaan ihanaisna kun ilmestyy rusosorminen Eos, tuo sotavaljakot, tuo väki muu heti laivojen turvaks, yllytä taistoon heitä ja käy etumaisena itse!" 

Kuten huomaamme, joka laulu päättyy juuri niin jännittävään kohtaan, että on pakko heti vilkaista, miten seuraava laulu alkaa!

 

Palautetta 

Korpela Asko: Rauhaako tässä?

Korpela: 

Tämä taitaa olla koko teoksen rauhallisimpia paikkoja. Pitkä teksti, jossa ei kuvailla kuinka ihmisiä tapetaan. Toisaalta kuitenkin: sota on koko ajan mielessä. Suunnitellaan miten se pitäisi tehdä. Strategiasta on kysymys. Kuitenkin motivointi ja järkeily on leppoisampaa luettavaa kuin itse tappamisen kuvaus. Tässähän ovat päällimmäisinä esillä ystävyyssuhteet. On tosin myö pettymykset. Akhilleus on niin verisesti pettynyt, ettei mikään häntä tyynnytä. Ei edes vanhan tutorin sanat: "Nää rukouksetkin ovat lapsia Zeun, isän ylhän." Mielestäni kovin hieno yhteenveto.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021104 (20020906) o o AJK kotisivu o Ilias