Zeus lunastaa Thetille antamaansa lupaustaAamunkoitossa eli silloin, kun" loistoon kaikki jo maat loi Eos sahramivaippa" Zeus kutsuu koolle jumalat ja hirvein uhkauksin tekee selväksi, että muut jumalat eivät nyt saa puuttua akhaijein ja iliolaisten sotaan. Keskipäivän aikaan eli" kuvull' ilman korkeinnaan kun Helios kulki" Zeus heitti kuoleman arpaa, joka osui akhaijeille. Salaman leimauksessa kolkko viesti meni perille myös uhreille. Nestor ja Diomedes vielä yrittävät hyökkäystä, mutta salaman iskut kertovat Nestorille, ettei suo Zeus voittoa Diomedekselle, vaan Hektor voitonkunnian saa tänä päivänä.Zeus rohkaisee iliolaisiaDiomedes toteaa, että Nestor puhuu järkeä, mutta toisaalta häntä arveluttaa turmella taistelijamainettaan. Ja oikein arvattu: kun Diomedes ja Nestor kääntyvät peräytyäkseen alkaa Hektor pilkata:"nyt sua pilkkaavat, kun vaimoks' sankari vaihtui". Diomedes on kolmasti aikeissa kääntyä iskemään pilkkaajaansa, mutta Zeus antaa kolmasti salamoidensa kertoa, että sotaonni on nyt iliolaisten puolella.Näistä merkeistä entisestään innostuen Hektor yllyttää omiaan vähätellen siinä sivussa myös akhaijein vallituksia: "Houkkiot nuo, väkityön mokomankin laativat, muurin kehnon, joutavan tuon! Ei ryntäystämme se estä; vaan yli kaivannon hepojemme on laukata helppo." Käy ilmi, että iliolaisten hevoset ovat olleet erityisesti Hektorin puolison Andromakhen silmäterinä ja tämä oli aina hoivaillut hevosia niin, että hevoset olivat saaneet herkulliset vehnät seimeensä ennenkuin Hektor tulomaljan! Hektor himoitsee sotasaaliikseen erityisesti Diomedeen haarniskaa, jonka
Hefaistos on takonut- ilmeisesti se kultainen varustus, jonka Diomedes
Glaukokselta vaihdossa sai!- sekä Nestorin kilpeä, joka on kokonaan
kultaa ja jonka maine on yltänyt taivaaseen saakka.
Zeus näyttää akhaijeille lohduttavan enteenJumalat Olympoksella eivät kuuntele Hektorin uhoa kovinkaan mielellään, Here ja Athene ovat jo unohtamassa Zeun uhkaukset ja sotkeutumassa taas taistelun kulkuun. Agamemnon muistuttaa Zeusta siitä, että hän ei ole koskaan ohittanut Zeuksen uhrialttareita suorittamatta runsaita uhreja ja anoo Zeulta turvaa. Zeus antaakin ennuslinnun, kotkan, kertoa, että tilanne ei akhaijien kannalta ole toivoton. Tämä ennusmerkki valaa taas taisteluintoa akhaijien rintaan ja Diomedes etunenässä he ryntäävät taisteluun. Kun Zeus taas vuorostaan rohkaisee iliolaisia, alkaa Heren ja Athenen kärsivällisyys olla lopuillaan ja he lähettävät valjastamaan hevosiaan. Tämän havaitessaan Zeus vihan vimmassa lähettää Iriksen estämään :"Iris, riennä ja pois aja nuo, mua kohdata ällös antako; ei hyvin pääty se, jos sotasille me käymme"Here ja Athene uskovat Iriksen sanoja ja kääntyvät takaisn
Olympokselle, jonne myös Zeus ajaa vaunuin välkkyväpyörin.
Hallitusistuimeltaan Zeus ihmettelee Athenen ja Heren nuivaa ilmettä.
Here kertoo, samoin sanoin kuin aiemmin tässä runossa säkeissä
16-22, että heidän on kovin surku danaolaisia, joita odottaa
kuolema. Zeus vastaa, että vielä useampia Argosmaan sotureita
on huomenna menehtyvä, sillä Hektor ei taukoa taistelemasta ennenkuin
laivoiltaan lähtee liikkeelle Akhilleus. Näin paljastuu, että
Zeun verisen suunnitelman takana on hänen Thetikselle antamansa lupaus
lajoittaa Akhilleukselle kuolematon maine.
Iliolaiset hiovat taktiikkaansa"Helmaan Okeanon jopa kirkas Helios vaipui, tumman yön veti vierressään maan viljavan ylle." Akhaijit ovat onnellisia, kun yö suo lepotauon, mutta iliolaiset suunnittelevat jo seuraavan päivän taistelua ja akhaijien laivojen tuhoamista. Koko yö on poltettava tulia, etteivät akhaijait pääse pimeän turvin pakoon laivoineen. Hektor haaveilee voitonvarmana kuolemattomuudesta: "Niin kunp' olis varmaan mull' elo kuolematon, ikinuoruus vanhenematta, kunnia ainainen sekä auvo Athenen, Apollon, kuin kera huomisen koin tuho tuima akhaijeja kohtaa!"Jumalille uhrataan satauhrit," mutta sen auvokkaat ikivallat suosiotonna hylkäsivät; vihan nostanut heiss' oli näät pyhä Troia". Ilionin väki yöpyy sotatanteren ääreen, nous tuhat nuotiotulta ja hevosetkin vehnäin ääressä vaunuillaan kultaisen koin nousua.vartoi! Tätä latautunutta tunnelmaa vartiotulilla runotar vertaa tähtien valaisemaan yömaisemaan "Niinkuin paistavan kuun kera syttyin taivahan tähdet kirkkaat kimmeltää, kun tuuleton ilma on tuiki, kukkulat hohteess' ui sekä laaksot, rantojen törmät, taivaan korkeus seestehinen vaill ääriä aukee, kiiluvat tähdet kaikki.." Kovin moni tuskin on saanut tarvitsemaansa yön lepoa tuona yönä leirin vartiotulilla!
|
||
PalautettaKorpela Asko: Akhilleen tuloa odotellaan
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020830 (20020830) o
o AJK kotisivu o Ilias