06 Hektorin herooisuus
Yksin taistelemaanLaulu alkaa "Yksin taistelemaan väki Troijan jäi ja akhaijit". Ihmetytti sanonta "Yksin", kun taistelun molemmat osapuolet kuitenkin mainitaan. Piti kerrata hiukan, jotta sanonta tulisi ymmärrettäväksi: jumalat olivat kaikki palanneet Olympokselle ja jättäneet kuolevaiset taistelemaan keskenään. Kaupunkeja on runossa määritelty: Troija ja Mykene ovat katulaajoja, Ateena sorea, nyt Arisbea mainitaan kartanokauniiksi.Joittenkin kaivausten perusteella tehtiin kuitenkin sellaisia päätelmiä, että Troija olisi ollut vain linnoituskaupunki vailla suurempia monumentaalirakennuksia. Eufemismeja sankarikuolemalle :"Tykö Haadeen kumpikin vaipui". Adrestos pyyttää Menelaosta säästämään hänen henkensä ja Menelaos on jo taipumassa, kun Agamemnon tulee paikalle ja kieltää kiivaasti "Voi, Menelaos, noin veli veikkonen, noitako säälit?.." ja syöksee keihäänsä Adreston rintaan. Nestor ohjaa joukkojaan"..Surmatkaamme nyt vain vihamiehiä, huoleti voitte sitten kaatuneilt' asut ryöstää ympäri kenttää". Nestor vaikuttaa todelliselta sotapäälliköltä, joka tietää, mihin voimat kannattaa keskittää!Troijalaisten sodanjohto varautuu estämään omien perääntymisen
HerrasmiessoturitSotatantereella kaksi kestiystävää kohtaavat toisensa vastakkaisilla puolilla, Diomedes ja Glaukos. Taistelun melskeessä on kuitenkin aikaa muistella vanhoja tapanormeja ja jopa sukupuita ja päätyä siihen, että kahakassakin kestiystävät pyrkivät säilyttämään ystävyytensä ja välttämään toisiaan. Kuten Diomedes realistisesti toteaa "Monta on Troian miest', apukansaa muutakin mulla surmata.., mont' on akhaijia kaataa sun,..Vaan asu kanssani vaihda, ja tietäkööt katsojat kaikki taattojen aikuisen meill' olleen ystäväliiton." Runottaren mielestä Zeus otti tässä kohdin älyn Glaukos-urholta, sillä tämä vaihtoi kultaisen sotisopansa Diomedeen vaskiseen asuun! Eivätpä kauaa malttaneet jumalat pysyä taka-alalla!Hektor rintaman taakseSkaian porttien sisäpuolella Hektor kohtaa äitinsä, joka tarjoaa Hektorille viinä voimien palauttajaksi, mutta Hektor epää tarjouksen arvellen, että suloviini voisi viedä häneltä uljuuden ja voiman, ja niitä hän vielä kipeästi tarvitsee. Hektor toistaa sanatarkasti Helenoksen toiveen uhrattavilla hiehoilla saavutettavasta tuloksesta" ehk' iliolaisien sallis säästyä kaupungin sekä vaimojen, hentojen lasten, Tydeun pojan torjuva ois' pyhäst Ilionista, tuiman taistelijan, pelon tuottajan valtavapeitsen". Me voimme jo ennalta arvata, että Athene ei tule kuulemaan iliolaisten rukouksia! Hektor yrittää saada veljensä Aleksandroksen taisteluun mukaan. Kaunis Helenekin toivoo "Josp' edes uljaamman minä miehen puoliso oisin.."Hektorin ja Andromakhen tapaaminenKoko laulu on saanut nimensä tästä liikuttavan kauniista kohtauksesta, jossa puolisot ja heidän pienokaisensa tapaavat ja puolisot pelkäävät tapaamisen olevan viimeisen.Hektor kiiruhtaa kotiinsa mutta ei tapaakaan siellä puolisoaan
Andromakhea helo-olkaa. Tämä on suuressa Ilionin tornissa itkemässä
kansansa ja miehensä kohtaloa, pieni poikansa hoitajattaren sylissä
mukana. Puolisot tapaavat ja Andromakhe kyynelin lausuu Hektorille "Kumma
sa mies, oma intos on surmasi, etkä sä sääli lastasi
hentoa, et mua koitoa, jonk' olet kohta jättävä leskeks' ".
Saamme kuulla, että Akhilleus on tappanut Andromakhen isän, samoin
kuin seitsemän Andromakhen veljeä, Artemis on ampunut hänen
äitinsä, ja Hektorin pitäisi nyt korvata Andromakhelle isä,
äiti ja veljet. Andromakhe ehdottaa, että Hektor asettuisi joukkoineen
viikunapuun viereen, josta olisi helpointa rynnätä kaupunkiin
suojaan.
Soturin kunniaHektor ei hyväksy moista pelkuruuden osoitusta, vaikka aavistaakin mielessään Ilionin tuhon ja näkee jo silmissään, miten Andromakhe polokyynelinen raahataan Argosmaahan, outojen kangaspuiden ääreen tai raskaaseen vedenkantoon. Hektorin poikakin pelästyy isän tuimaa muotoa. Eloisa on tilanteen kuvaus:"Tuot' ihan naurahtaa isän täytyi, myös emon armaan.." ja Hektor riisuu pelottavan kypäränsä ottaessaan lapsen syliin. Suudellen lastaan ja kiikuttain sitä käsivarrellaan Hektor esittää ikivalloille toiveen, että poika saisi varttua häntäkin urhoollisemmaksi ja voimakkaammaksi, jotta voisi sotatielt' emon riemuna saapua.Kun Andromakhe ja pienokainen palaavat kottin, aloitetaan siellä itku ja valitus. Hektoria itketään kuin hän olisi jo joutunut "valtahan Haadeen".Vihdoin on Paris/Aleksandros saanut itsensä taistelukuntoon, ja pyytelee anteeksi myöhästymistään: "koska ma hiljastuin ohi oikean yhtymähetken". En olekaan kuullut hiljastua-verbiä pitkiin aikoihin. Vuonna 1971 95-vuotiaana "tykö Haadeksen vaipuneella" isoäidilläni oli tapana käyttää sitä. Tämä kreikkalainen herooisuus sallii siis jättää puolustuskyvyttömän lapsen ja tämän äidin vihollisen armoille, soturikunnia on tärkein! Muistuttaa jossain määrin viime aikoina julkisuuteen tulleita kunniamurhia, joissa perheen miesten rikkomuksista uhrataan tyttären henki. Tosin kreikkalainen kunniakoodeksi ei ollut aivan yhtä primitiivinen: soturi ja perheen huoltaja kuolisi itse ensin ja sen jälkeen vaimot ja lapset joutuisivat orjuudessa maksamaan soturiensa häviön.
|
||
PalautettaKorpela Asko: Runollisuutta ja napakka näkemys
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021013 (20020816) o 
o AJK kotisivu o Ilias