Pihlanto Pirjopäivi 
05 Urotöitä

Homeros: Ilias

Athene ja Ares näyttämöllä

Kuten ensimmäisen laulun lopussa totesin, saamme totutella siihen, että jumalat hyvin suoraviivaisesti puuttuvat tapahtumien kulkuun. Nyt kun neljän laulun ajan olemme saaneet seurata jumalten juonia (näinhän useat meistä otsikoivat edellistä laulua), huomaan, että meille on varattu oikein aitiopaikat! Eihän kuolevaisella useinkaan ole mahdollisuutta tutustua ikivaltojen suunnitelmiin ja aivoituksiin. Tavallisesti joudumme vain tyytymään syyn ja seurauksen lainalaisuuksien etsintään ja erittelyyn. Nyt pääsemme jopa kritisoimaan jumalten käsitys- ja suunnittelukykyä. 

Laulun nimi on Diomedeen urotyöt ja niiden kuvauksella laulu alkaakin. Ensitöikseen hän valtaa Hefaistoksen papin poikien vaunut, Hefaistos kuitenkin pelastaa toisen pojista vanhan isän lohdutukseksi. Athene käy neuvottelemaan Areksen kanssa siitä, että he antaisivat iliolaisten ja akhaijien taistella keskenään ja voiton langeta sille, kenelle Zeus sen soisi. 

Lykaonin loistava poika eli Pandaros, jonka tarkkaan jousikäteen tutustuimme jo Menelaoksen haavan yhteydessä, tähtää Diomedestä jousellaan ja osuu, mutta hurraa saavutuksellaan ennenaikaisesti sillä Diomedes vain hoputtaa Sthenelonia poistamaan nuolen ja pyytää haavan vuotaessa Athenelta apua, jonka myös saa. Tosin Athene varottaa Diomedestä käymästä ikivaltojen kimppuun, "vaan jos tytär Zeun Afrodite taistoon ilmaantuis, hänt´ iskeös viiltävin vaskin." ??!! Diomeden taisteluinto ja - taito ovat entisestään kohentuneet. Fainopsin kohtalo tässä nostetaan juristia kiinnostavalla tavalla esiin . hänen molemmat poikansa surmaa Diomedes ja Fainops ei koskaan nähnyt poikiensa palaavan taistosta vaan "suku syrjempää perut otti ja sai ositella." 
 
 

Aineias ja Afrodite haavoittuvat

Iliolaiset ovat jo panneet merkille, että akhaijein riveissä taistelee todella vaarallinen soturi. Aineias kehottaakin Pandarosta, jousiampujamestaria, tähtäämään Diomedesta, mutta Pandaros epäilee mahdollisuuksiaan "jumalturvatt´ei hän raivoa; vaan liki seisoo kai joku kuolematon, utu kaihtava ympäri olkain, nopsan nuolenikin pois torjui, kääs´ohi käymään." Pandaros katuu sitä, ettei noudattanut Lykaonin neuvoa ottaa omat valjakot mukaan,hän oli näet luottanut jousikäteensä niin lujasti. Nyt kuitenkin sekä Menelaos että Diomedes, joita hän on ampunut ja joihin osunut, ovat vain entistä vimmaisemmin taistelussa. Aineias lohduttaa kehottamalla Pandarosta ottamaan valjakon, mutta Pandaros tuumii, että tuttu ajaja saa valjakosta enemmän irti ja nousee asemieheksi ottamaan hyökkääjää vastaan keihäin. 

Sthenelos varoittelee Diomedestä uhkaavasta hyökkäyksestä, mutta Diomedes vain antaa ohjeet, miten menetellä komean valjakon kanssa, jos hän surmaa Aineiaksen ja Pandaroksen, hevoset näet ovat vailla vertaansa. Diomedeen onnistuukin surmata keihäällään Pandaros. Hengenvaarassa on myös Aineias, mutta hänen äitinsä Afrodite huomaa vaaran ja aikoo pelastaa poikansa pois asemelskeestä. Diomedes hyökkää nyt kohti jumalatarta ja"vuoti jo kuolematon jumalhurme". Afroditen ote Aineiaksesta heltiää, mutta (Foibos) Apollo vie Aineiaksen turvaan. Diomedeellä on vielä otsaa ärjyen moittia Afroditea siitä, että tämä ei kuulu taistelukentille!. Haavoittunut Afrodite hakeutuu tuskissaan veljensä Areksen luokse saadakseen apua ja Iriksen ohjastamana Areksen valjakko vie jumalattaren Olympoon, jossa Afrodite pääsee emonsa Dionen hoiviin. Afrodite kummeksuu, että akhaijit eivät taistele pelkästään kuolevaisten kanssa, vaan "kera kuolematontenkin he jo ryhtyvät taistoon". Dione lohduttelee, että jumalat ovat palj on saaneet kärsiä ihmisten vuoksi ja kertoo pari esimerkkiä, lisäten, että "Houkkio mielessään ei miettinyt, Tydeun poika, että ken vastaan käy ikivaltoja, ei elä kauan, ettei käänny hän pois sodan mailta ja tappavan taiston, hänt´ omat lapset polven pääll´ei saa isitellä". 
 
 

Apollo yllyttää Aresta

Diomedes yrittää edelleen surmata Aineiasta, hyökäten jopa itse Apollon kimppuun. Apollo vie Aineiaan kaus taistelun melskeestä Pergamon temppeliin ja muuntautuu itse Aineiaan näköiseksi. Aresta Apollo pyytää poistamaan Diomedeen taistelusta, Diomedeen, joka ottelisi vaikka ihan Zeutakin vastaan. Ares tekee työtä käskettyä ja pyrkii nostattamaan iliolaisten kostonhimoa ja voitontahtoa. 

Troijalaisten apujoukkojen keskessä on nurinaa siitä, että troijalaiset eivät ehkä kuitenkaan ole kaikkein innokkaimpina taistossa. Jumalista Ares tekee parhaansa ja" varjosi ottelon yöll´, avuks astuen iliolaisten". Lisäksi palaa joukkoihin Aineias, "vauriotoinna, aimoa täynn´uromieltä" 

Akhaijein puolella Agamemnon kiihottaa joukkojaan"Kunnostauvia näät useampia jää kuni kaatuu, vaan tuhoansapa maineeton ei väistyjä vältä." 

Sankariteko seuraa toistaan, mutta äkkiä Diomedes havaitsee, että Ares taistelee Hektorin rinnalla. ja kehottaa omiaan:"väistykää siis, vaan yhä rinnoin iliolaisiin, taistoon kanss´ ikivaltain ei sovi ryhtyä meidän." 

Traagisista kohtauksista nousee esiin Tlepolemoksen ja Sarpedonin, pilvennostaja Zeun pojanpojan ja pojan ottelu. He taistelevat eri puolilla ja Tlepolemos kuolee Sarpedonin keihäästä, Sarpedon puolestaan haavoittuu reiteen, mutta toipuu. 
 
 

Here ja Athene korjaamaan Areksen aiheuttamaa tuhoa.

Here huomaa mielipahakseen, että ilionilaiset ovat voitolla ja kehottaa Athenea kanssaan ryntäämään taisteluun. Athene varustautuu muun muassa nostamalla harteilleen sataripsun, kaamea aigiin ja panemalla päähänsä kypärän. Ennen taistoon syöksymista Athene kuitenkin kysyy vielä Zeun mielipidettä:"..ethän suuttune vain, jos julkean Areen kamppailusta ma karkotan häpeällisin iskuin?" Zeus antaa luvan. Heren tukemana Athene nostattaa akhaijain taisteluintoa. Athene ihmettelee Diomedeksen varovaisuutta. Diomedes vastaa, että Athenen omasta käskystä hän on nyt vältellyt ottelua ikivaltojen kanssa. Athene nimittelee Aresta huithaitturiksi ja vakuuttaa olevansa vähintään yhtä vahvana tukena Diomedekselle kuin Ares on vastapuolelle. 

Athene ja Diomedes ajavat yhteisellä valjakolla Aresta kohti ja Diomedeksen heittämä keihäs osuu, Athenen ohjaamana, Areksen vyötäisiin. Ares pakenee kotilinnaan ja kantelee Zeukselle. Zeus vastaa melko tylysti "Siin´älä viereen vinkumahan, hiuthaitturi, istu!" ja arvelee Areksen perineen kurjan luon teensa äidiltään, Hereltä. Kuitenkaan hän ei haluan poikansa turhaan kärsivän, vaan kutsuu jumalaisen Paieonin hoiivaamaan Aresta kivunvievillä yrteillä. 
 

Haavoittuvat jumalat 

Tämä luku herättää miettimään, minkälaisia ominaisuuksia jumalilla on. He haavoittuvat taistelussa, he tuntevat haavan aiheuttaman tuskan, heidät parannetaan tuskaavievillä yrteillä ja he pystyvät muuttamaan muotoaan milloin luonnonilmiöksi, milloin joksikin henkilöksi.Muuntuminen toiseksi olennoksi näyttääkin olevan jumalainen ominaisuus Niinpä ei ole ihme, että näyttämötaide sai alkunsa Kreikassa, jossa jumalat näyttivät mallia ja "näyttelivät" tarpeittensa ja oikkujensa mukaan ketä halusivat. 
 
 

Huumoria heksametreittäin

Heksametriin tuntuisi kuuluvan sisäänrakennettuna juhlallinen ja yleväkerronta. Kun tekstistä sitten ponnahtaa esiin ilmaisuja kuten "ikilörppö" ja" huithaitturi" ja "siin älä viereen vinkumahan istu" lukijan nauruhermot ovat tiukilla. Viides laulu on pisin tähänastisista ja siinä tapahtumat todella vierivät tunnelmasta toiseen. 

 

Palautetta 

Pirkko: Jumalallinen tragedia

Pirkko:  "Niinpä ei ole ihme, että näyttämötaide sai alkunsa Kreikassa, jossa jumalat näyttivät mallia ja "näyttelivät" tarpeittensa ja oikkujensa mukaan ketä halusivat."

Hyvä huomio! Onhan myös koko tämä kahdessa tasossa etenevä tarina varsin teatterinomaisesti kokoonpantu. Merkillistä sinänsä, että suuret traagiset kohtaukset näytelläään ihmisten maailmassa jumalten hoidellessa pikemminkin hiukan koomisia rooleja. Kohtalolla ei taida olla sijaa Olympoksella... 
 

 

Korpela Asko: Aitiopaikat on meille varattu

Korpela:  Tämä on hyvä näkökulma ja sekin, että meillä on mahdollisuus jopa kritikoida jumalten toimia. Näin jumalista tulee itse asiassa pelkkiä puolijumalia. Vaikka ei kuitenkaan niin puolikkaita, että jotenkin ihmisen vallan alle joutuisivat. Aina on ihminen jumaliin nähden alakynnessä. Varsinkit ovat sitä nämä sotivat osapuolet. Heitä jumalat riepottelevat ihan mielensä mukaan. Zeun peukalo näyttää, kumpi puoli on niskan päällä, kumpi alakynnessä. 
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021006 (20020808) o o AJK kotisivu o Ilias