Jumalten juonet
Ikivallat ovat koolla. Zeus alkaa pistellä Hereä ja Athenea,
että nämä katselevat vain sivusta suojattinsa vaikeuksia,
kun taas Afrodite pysyy vierellä auttamassa omaa suojattiaan. Hän
toteaa, että Menelaos voitti kaksintaistelun ja mietittävänä
on, nostetaanko sota turmiokas vai tuotetaanko sopu.
Here ei hyväksy sopua. Zeus ihmettelee, minkä tihutyön
Priamos on Herelle tehnyt, kun tämä on niin kostonhimoinen, mutta
ilmeisesti Thetikselle antamansa lupauksen vuoksi toteaa, ettei tästä
tällä kertaa synny sotaa hänen ja Heren kesken, vaikka Zeulle
mieluisin on aina ollut pyhä Ilion ja sen kansa sekä kansan pää,
Priamos. Tämän sovun ehtona on, ettei Here myöhemmin asetu
esteeksi, jos Zeus haluaa tuhota jonkun kaupungin. Here tunnustaa, että
hänen lempikaupunkinsa ovat Argos, Sparta ja Mykene ja lupaa, että
ei tule suojelemaan näitä, jos Zeun viha kohdistuisi niihin.
Here ehdottaa, että Zeus käskisi Athenen yllyttämään
iliolaiset rikkomaan liiton.
Innokas ilmankin, sanast´yltyi tuosta Athene, oitis Olympon
korkeudest alas myrskynä riensi. Kun joukot ihmettelevät,
mitä nyt seuraa, sota tuima vai vaikea vaino, Athene muuntautuu Laodokoniksi
ja yllyttää Pandaroa, jousimiestä, ampumaan Menelaon. Sekä
jousi, nuoli että itse ampuminen kuvataan tarkoin.
Ei, Menelaos, auvokkaat sua ikivallat hyljänneet toki, nyt
on Athene paikalla ja ohjaa nuolta niin, että se aiheuttaa vain vähäisen,
joskin vuolaasti verta vuotavan haavan. Agamemnon havaitessaan Menelaon
haavoittuneen, vannoo, että kovan maksavat silloin päillään,
vaimoillaan sekä lapsillaan sovituksen sinä päivänä,
jolloin Ilion sortuu. Menelaos lohduttaa veljeään, ettei nyt
saatu haava ole kuolemaksi. Haavaa hoitamaan kutsutaan Asklepioksen poika
Makhaon.
Agamemnon motivoi joukkojaan
Kun Menelaon noin sotikuulun vaalivat vammaa, kohti jo kilvekkäät
rivit ryntäsi iliolaisten, taas asehensapa otti akhaijit taisteloinnoin.
Agamemnon rohkaisee joukkojaan kertomalla, että Zeus ei suojele pettureita
ja että valanrikkojat ovat kohta korppien ruokana. Agamemnon käyttää
myös purevaa ivaa, missä huomaa taistoa karteltavan"Siis ihan
laivain luo odotatteko miehiä Troian keuloja sorjia sortelemaan, meren
vaahtisen ääreen, nähdäksenne jo, kuink´on Zeun
käsi kaitseva teitä?" Kreetalainen liittolainen Idomeneus
kehottelee Agamemnonia nostamaan muiden hiuskaunojen akhaijien intoa, jotta
taistelu jo alkaisi.
Kummankin Aiaan joukot liikkuvat taajana tummana rivistönä
ja runotar hellii näkyä kielikuvalla "Kuin tähypaikastaan
polo paimen keksivi pilven kiitävän päin meren päältä,kun
viuhuu läntinen vinha...kaitsija kammostuu sitä, vuohet johtavi
luolaan". Näky innostaa Agamemnonia ja ylisteltyään
näiden joukkojen urheutta hän rientää Nestorin luo.
Nestor on jo päässyt soveltamaan sotataktiikkaa ja määrää
valjakonajajien ja jalkaväen paikat unohtamatta myöskään
yksilöohjausta:"Voimaans´älköön tai ajotaitoons´
uskoen kenkään pyrkikö yksin muist edell´ iliolaisia
vastaan, tai myös väistykö taa, niin haaskaten voimia hukkaan.
Vaan kuka vaunuiltaan vihamieheen yltävi, senpä keihäs singotkoon,
sepä parhain on tapa taiston" Agamemnon pahoittelee, ettei Gerenian
Nestor ole enää nuori ja voimissaan, mutta Nestor vastaa vanhuksen
tyyneydellä, että kyllähän se hänestäkin
olisi mieluisaa, mut "eipä kaikkea kerrallaan osaks ihmisen suo
ikivallat."
Odysseuksen joukot ovat myöskin vielä liikkumattomina, mutta
kun Agamemnon tästä huomauttaa, Odysseus toteaa, että Telemakhon
isä eli hän itse on kyllä tekevä oman osansa iliolaisten
tuhoksi ja että Agamemnon haastaa tuiki turhia! Agamemnon jo pyytelee
anteeksi varomattomia sanojaan. Seuraavaksi Agamemnon käy arvostelemaan
Tydeun poikaa, Diomedestä "ei pojasta polvi parane"-tyyliin kertomalla,
miten uljaasti Tydeus vei joka voiton helpolleen ja arvioi, että poika
on huonompi ottelemaan,"vaan juttelemaan etevämpi." Diomedes
tuntuu rauhalliselta mieheltä, joka ymmärtää olla suuttumatta,
kun Agamemnon kiihottaa akhaijeja taistoon ja kehottaa samassa omatkin
joukkonsa tarmokkaasti taisteluun.
Hyökkäys
Kuin isopauhuiseen meren rantaan kuohuja kuohut seuraa, vyöryen
päin intoutuu runotar kuvaamaan kreikkalaisten sotajoukkojen etenemistä.
Troian joukot sitävastoin käyvät taistoon runottaren mielestä
kuin vauraan talon lampaat määkyen lakkaamatta huutopa kaikill´ei
sama ollut, ei sama kieli, vaan eri parsi ja kiel´eriseutuisten oli
kansain.
Jumalat Ares ja Athene saattavat taisteluvimmaan molemmat sotajoukot
ja taas maalailee kertoja Niinkuin tunturivirtaa kaks sadetulvien aikaan
laaksoon vinhat tuo vesivyörteet...niinpä nyt yhteensyöksyvien
soi huuto ja melske.
Taistelukuvaus.
Troialaiset näyttävät jäävän alakynteen ja
taas jumalat astuvat esiin. Tällä kertaa Apollo rohkaisee iliolaisia
sillä, että Akhilleuskaan ei osallistu taisteluun. Onko kuvaus
sotaa ihannoiva: Jänteren kummankin sekä luut kivi armotn
ruhjoi, murskasi kaikki, ja mies selin sortui tanteren multaan, kaatui,
kurkottain kädet puoleen kumppaniensa, haukkoi henkeä rinta;
mut luo heti heittäjä juoksi, Peiroos, peitsellään
navan kohtaan survasi, suolet suljui maalle jo kaikki, ja laskihe yö
yli silmäin. Vaikuttavaa ja realistista ainakin. Laulun viimeiset
säkeet kyllä palaavat herooiseen tunnelmaan: Moittia huonoks
eip´ois saattanut taistoa kenkään, siinä jos keskell´ois
ken kiertänyt
|
o AJK kotisivu o Ilias