|
Homeros
- kuka lienee vai onko lainkaan ollut - heittää meidät
keskelle tapahtumien pyörrettä, ilman esittelyä, ilman selitystä
tilanteesta: runotarta kehotetaan laulamaan Akhilleuksen vihasta. Vasta
myöhemmin selviää, mikä on vihan syy. Tuttu tekniikka
monesta nykyromaanista ja -filmistä: selitys tulee ns. takautumina.
Tapahtumien hahmottumista vaikeuttaa se, että kaikille tarinan henkilöille
on useita määreitä, mitä arvokkaampi, sitä useampia,
hyvä esimerkki on Apollo, jonka jumalaisia ominaisuuksia kuvataan:
Foibos hohtavajousi, Apollo noutavanuoli, kauasampuja, Zeun poika.
Lukiessa ihmettelee. miltä teksti kuulostaa alkukielellä,
kun käännöksenä ja heksametrin sääntöjä
noudattaenkin kerronta saa niin vahvan menon:
"Helskyi nuolet siin´, olat heilui, askelin vinhoin
riensi hän vimmoissaan, kuin yö hän synkkänä
kulki."
Agamemnon on kansojen johtajana vastuussa asemasodan kehittymisestä,
mutta maineelle ahnas Akhilleus kritisoi sodankäynnin strategiaa:
"ken surman välttävä lienee, näin kun kilvan akhaijeja
lyö sota, ruhtovi rutto." Tietäjä Kalkhas kertoo, että
Agamemnonin herjauksen tähden akhaijat nyt joutuvat kärsimään.
Agamemnon tietäjiä väheksyvään tapaa yrittää
torjua väitteen: "Ennustaa, mitä vain pahint´on, sepä
sulle on mieleen.." Seuraa "henkien taistelu": Agamemnon ja Akhilleus mittaavat
kannatustaan ja yrittävät vakuuttaa kuulijat omasta vilpittömyydestään.
Lukija havahtuu valtataisteluun ja maineen nälkään.
Tapaamme tutun; Nestorin, joka kaitsee nyt kolmatta sukupolvea. Vielä
tänäänkin seurueen vanhinta kutsutaan nestoriksi. Iliaksen
Nestori osoittautuu puhetaituriksi, sulokieleksi," jolt´yli huulten
vuos sanat mettäkin mieluhisemmat".
Muutaman aurinkoisen mutta tuulisen veneretken jälkeen Mannisen
heksametrit "Nousivat laivaan, kulkivat pois, latu aallokas allaan", "pauhaten
kuohuvat aallot soi kokan kiitävän alla. Laivapa laskettain yli
aaltojen matkasi tietään" vaikuttavat suoraan laineilla syntyneiltä.
Ensimmäistä laulua lukiessa on ukkostanut ja "kulmia Zeus
sysitummia nyökkäsi...järkkyi suuri Olympos.."
"Eip' ilahuttaa voi jalo atria meitä, kun saa tora joutava vallan",
Hefaistoksen lausuma nuhde kuulostaa myös tutulta ajoilta, jolloin
vanhemmat yrittivät opettaa minulle ja sisaruksilleni kunnollisia
pöytätapoja.
Jatkossa meidän on siis totuttauduttava siihen, että jumalat,
jumalsyntyiset, jumalten suosikit ja tavalliset ihmiset sotkeutuvat käynnissä
olevan sodan käänteissä keskinäiseen valtataisteluun
ja kuolemattoman maineen saalistukseen.
Ensimmäisen laulun aikana selviää akhaijien leirissä
vallitsevat jännitteet. Vastapuolesta emme saa vielä mitään
kuvaa.
|
o AJK kotisivu o Ilias