24 Eepos loppuu - kesken
Ikivallat kyllästyvät ilkivaltaanUneton sankari Akhilleus raahaa taas valjakolla Hektorin ruumista Patroklon kummun ympäri. Vastanneeko teholtaan lampaiden laskemista? Tämä toistuu myös joka aamu. Ikivallat alkavat kyllästyä tähän ilkivaltaan. Here ja Poseidon eivät salli Hektorin ruumiin noutamista ainakaan salaa, sillä kuten muistettaneen Paris oli heitä loukannut verisesti.Suunnitelma Hektorin ruumiin pelastamiseksiApollo tekee lopulta konkreettisen aloitteen Hektorin ruumiin pelastamiseksi viitaten hänen antamiinsa häränreisiuhreihin. Niillä näyttää olleen tehoa, kuten jo olemme aikaisemminkin nähneet. Apollo vetoaa myös sääliin surevia kohtaan. Here ei ole kovin innostunut "ikiluopion luihun" ehdotuksesta, sillä Hektor oli "ihminen vain", eikä "jumalattaren kantama" kuten Akhilleus. Zeus esittää suunnitelman, hänkin Hektorin uhrausansioihin viitaten. Ruumista ei viedä salaa, vaan Akhilleun mieli muutetaan äiti-Thetiin avulla.Hulttiopojat haukutaanKaiken on jälleen tapahduttava tietyssä järjestyksessä ja monimutkaisesti - että laululle saataisiin aihetta. Äiti hoitelee Akhilleun mielen muuttamisen ohjeiden mukaan. Priamolle viedään sana mahdollisuudesta lähteä lunastamaan poikansa ruumis suuria lahjoja ja lunnaita vastaan. Priamon omaiset eivät tahdo uskoa hankkeeseen, mutta niin Priamos vain lähtee, sillä hän uskoo jumalattaren lupauksiin. Toisin olisi ollut tietäjän, ennusmiehen tai uhrinkatsojapapin lupausten laita: "vilppiä peljätä sais". Varmemmaksi vakuudeksi pyydetään ja saadaan suotuisa ennusmerkki: kotkan lento. Lähes yksin matkaan lähtevän Priamon turvallisuuden takaa Argontappaja. Sitä ennen Priamos kuitenkin haukkuu henkiin jääneet pojan hulttiot, "epäkelvot, valesuut, kujekuntoiset, kisakenttien kuulut, rohkeat ryöstelemään alamaisten lampaat, vuohet", jotka kaikki olisivat saaneet hänen mielestään kuolla laivojen luona kunhan vain Hektor olisi säästynyt.Argontappaja turvamiehenäHermes eli Argontappaja siis hoitelee Priamon airueineen ja lahjavankkureineen Akhilleun luo ilman, että akhaijien vartijat huomaavat mitään. Nöyrästi käyttäytyvä Priamos saa Akhilleun muistamaan isäänsä ja itkeä tirauttamaan. Akhilleus äityy säälimään Priamoa ja kehumaan hänen rohkeuttaan saapua yksin vihollisen leiriin: "Rautainen sydän sulla on totta!" Kumpikin kovia kokenut osapuoli alkaa jotenkin ymmärtää toistaan. Akhilleus varoittaa kuitenkin Priamoa, kun tämä ei noudata istumiskehotusta vaan hätäilee asiansa kanssa: Ahhilleus saattaisi tuskissaan vaikkapa rikkoa Zeun lait, vaikka onkin luvannut palauttaa Hektorin ruumiin ja antaa Priamon mennä rauhassa. Vanhus tottelee pelästyen.Kahdentoista päivän aselepoOn syötävä ateria ja levättäväkin, ennen kuin Priamos saa lähteä. Käy ilmi, että Akhilleus toimii omalla vastuullaan: jos Agamemnon saisi tietää asiasta, ruumiin luovutukseen tulisi vähintään mutkia. Ennen yöpuulle menoa Akhilleus ja Priamos sopivat vielä kahdentoista päivän aselevosta, jonka Hektorin hautaaminen vie. Liittyneekö luku kaksitoista jotenkin hautajaisiin, kun surmattuja iliolaisiakin oli tämä määrä? Aselevon jälkeen ryhdytään taas taistelemaan, mutta tämä eepos ei enää kerro siitä. Hermes herättää Priamon ja varottaa tätä nukkumasta vihollisen luona. Agamemnon voisi vaatia hänenkin päästään kovat lunnaat, jos tietäisi. Äkkiä siis matkaan.Hektor oli hyvä ihminenIliolaiset ottavat Hektorin ruumista tuovan Priamon vastaan valituksin. Puoliso Andromakhe surkuttelee taas omaa ja poikansa kovaa kohtaloa. Troian häviö tuntuu hänellekin jo itsestään selvältä. Troian ja Hektorin pojan kohtalo onkin Fridtjuv Bergin teoksen Troian sota, Muinaiskreikkalaisia jumaluus- ja sankaritarinoita (Otava: Helsinki 1908) mukaan juuri se, mitä Andromakhe epäilee: akhaiji heittää hänet tornista alas. Hektorin emo puhkeaa valituksiin ja hänen jälkeensä vielä Helene. Helenen puheistaan saamme sen kuvan, että Hektor oli hyvä ihminen - puolusti aina häntä kun muut moittivat.Troian puuhevonen ja Akhilleun kantapää jäävät selvittämättäLaulun ja koko eepoksen päättää vajaan sivun mittainen kuvaus Hektorin hautajaisvalmisteluista ja hautajaisista. "Noin jalot vietettiin hevonsuistajan Hektorin peijaat". Teos loppuu kesken, sillä Troia on edelleen valloittamatta - kuuluisaa puuhevosta ei siis nähdä. Samoin Akhilleun moneen kertaan ennustettu loppu jää vielä toteutumatta. Akhilleun kantapään tarinaakaan ei siis selvitetä. Tavallaan onnellinen loppu, mutta ei silti tunnu siltä, sillä tiedämme, miten kävi.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021217 (20021217) o 
o AJK kotisivu o Ilias