Erehdyttävä otsakeKuten Tudeerit selityksissään toteavat, laulun otsake on jonkin verran erehdyttävä. Heidän mukaansa varsinaisesta jumalien taistelusta kerrotaan vasta seuraavassa laulussa. Jumalilla on tässäkin kyllä roolinsa, kuten kohta nähdään, mutta ihmisten taistelusta on kysymys, erityisesti Akhilleun suorittamasta ilialaisten teurastuksesta.
Kaikki säädetyssä järjestyksessäIhmiset valmistautuvat taisteluun, mutta Zeus kutsuu jumalat palaveriin. Zeun käy surku "kuoloon-käypiä noita", mutta toisaalta hän jää halumielellä katselemaan. Muut kuolottomat saavat nyt vapaat kädet sekaantua taisteluun. Aikaisemmin se oli ankarasti kielletty. Tilanne on sikäli muuttunut aikaisemmasta, että Akhilleus on nyttemmin saatu Zeun suunnitelman mukaan taistelukentälle kostoa puhkuen. Zeus kuitenkin pelkää, että ilman kuolottomien sekaantumista Akhilleus rökittää ilialaiset ja murtaa muurit "vastoin salliman määrää". Kaiken on siis mentävä säädetyssä järjestyksessä, eikä Zeun huvi saa ilmeisesti loppua ennen aikojaan.
Kuolottomat jäähyaition puolelleKuolottomat ottavat puolensa tuttuun tapaan: Here, Athene, Poseidon, Hermes ja seppä Hefaistos akhaijien puolelle sekä Ares, Apollo, Artemis, Leto, Ksanthos ja Afrodite iliolaisten tueksi. Ikivaltojen tehtäväksi taistelussa jää lähinnä joukkojen "vimmaaminen" ja äänitehosteet - jylinät ja järistykset - mutta kyllä he käyvät toistensakin kimppuun taisteluparinsa valiten. Apollo yllyttää Priamon vesan Lykaon hahmossa Aineiasta käymään Akhilleun kimppuun. Aineias estelee aluksi, sillä hänellä on huonoja kokemuksia Akhilleusta. Mutta taisteluinnon nostamiseksi tarvitaan vain vähän suostuttelua Apollon taholta eli viittaus Aineiaan äidin ylhäisempään syntyperään: "toinenp' on tytär Zeun, tytär aavojen äijän on toinen". Here hermostuu Akhileun puolesta ja kehottaa muita kuolottomia apuun, mutta Poseidon pyytää Hereä "malttumaan" ja olemaan vähemmän hillitön. Niinpä kuolottomat siirtyvätkin jäähyaition puolelle.
Aineias ja Akhilleus - tutun kaavan mukaanAineiaan ja Akhilleun kamppailu muistuttaa eräitä aikaisempia. Suunsoittoa ensin, varsinkin Akhilleun puolelta. Aineias haluaa antaa tarkan sukuselvityksen ja päättää sen: "Moist' urojuurta ja vert' olen, sen minä mainita tahdon". Olisiko kyseessä jonkinlainen psykologisen sodankäynnin muoto vai vain tapa: vastustajien syytä tuntea toistensa tausta ainakin silloin kun ne ovat mainitsemisen arvoiset. Ja sen jälkeen lasten lorut pois, eikä ole myöskään tarvetta "ratketa herjauksiin purevaisiin naisien lailla"!
Poseidonin puolenvaihtoOutoa, että Poseidon huolestuu ilialaisen Aineiaan kohtalosta, vaikka hän on akhaijien puolella. Aineias kyllä uhrasi jumalille "palveet, antimet ain" ja lisäsyynä hänen pelastamiseensa Poseidon mainitsee, että Dardanon suku jäisi tainta ja muistoa vaille, jos Aineias kaatuisi. Myös Zeus voisi suuttua, sillä Dardanos oli tälle "armain yli poikien muiden". Aineiaalle näyttää lankeavan Troian heimon hallitseminenkin Priamon perikunnan jälkeen, joka on jo vetänyt Zeun vihan päälleen. Miksei muuten Zeus itse pelasta Aineiasta? Heren vastaväitteistä huolimatta Poseidon rientää peittämään Akhilleun silmät utupilveen ja koppaa Aineiaan maasta sekä lennättää hänet turvallisempaan paikkaan. Neuvoopa vielä miestä varomaan Akhilleuta, mutta tämän aikanaan kaaduttua ei ole enää vaaraa muista akhaijeista. Pölypilven avulla Pariskin pelastettiin.
Apollo tekee Hektorin häivytystempunVastustajan yllättävästä katoamisesta Akhilleus ymmärtää, että "Aineiaskin siis oli lempimä kuolematonten". Niinpä hän käy muiden iliolaisten kimppuun kehottaen kumppaneitaankin, koska ei itse ehdi sentään joka paikkaan. Alkaakin alussa mainitsemani teurastus vanhaan malliin. Hektor puolestaan aikoo Akhilleun kimpuun, mutta Apollo varoittelee, silloin "taansihe Hektor". Akhilleus halkoo päitä, velloo aivoja verisiksi, jne. Priamon nuorin poika sorja joutuu kokoamaan käsin suoliaan. Sen nähtyään Hektor käy kuin käykin Akhilleun kimppuun. Athene kääntää Hektorin heittämän peitsen takaisin ja Apollo tekee Hektorin häivytystempun. "Taaskin surmasi, koira, sa vältit!" huutaa Akhilleus ja käy muiden kimppuun.
Armoa ei anneta, vaikka pyydetäänArmoa ei anneta, vaikka "poika Alastorin Tros" erehtyy sitä pyytämään - "vaan uros maksaan survaisi miekan". Ja lisää nimeltä mainittuja sankareita surmataan yhtä kuvottavalla tavalla. Kuinka Akhilleus voikin olla noin ylivoimainen, että iliolaiset ovat kuin pässit teuraalla? - "Vaunujen alla akseli hurmeess' ui, etukaiteeseen veri parskui, viskoutuin kavioista ja vinhain pyörien alta. Mutta Akhilleus päin orot ohjasi, kunnian kuulun saadakseen, kädet kauhukkaat veritahmahan peittyi." Erittäin hurmeinen laulun loppu.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021119 (20021119)
o
o AJK kotisivu
o Ilias