Pihlanto Pekka
19 Armeija marssii vatsallaan

Homeros: Ilias

 

Kärpäsvaara

Akhilleuksen itku Patroklon ruumiin äärellä jatkuu. Ennen kuin Akhilleus vyöttäytyy äidin tuomaan sotisopaan, hän haluaa varmistaa, että kärpäset eivät tee tuhojaan ystävän ruumiille. Inhorealistinen yksityiskohta. Äiti hoitaa tämänkin pulman.

 

Sovintopalaveri

Ennen taistelua on pidettävä sovintopalaveri - äidin neuvosta tämäkin. Akhilleun sovinnonhalu on suuri. Alun perin niin arvokas neito, onkin nyt "tyttö tyhjä", jonka hän olisi toivonut saavan Artemin nuolesta. Näin riita olisi jäänyt syntymättä ja monelta akhaijilta "nurmi purematta". - "Vaan ne nyt olkoot olleitaan, miten loukkasivatkaan." Heti vaan pitäisi päästä iliolaisten kimppuun. Agamemnon puolustautuu: syy ei tietenkään ollut hänen vaan Zeun ja Erinnyn eli kostottaren - ottivat älyn. Kätevää. Jopa Zeun itsensä oli joskus käynyt näin. Tästä huolimatta Agamemnon tarjoaa samat runsaat sopulunnaat kuin päivää aikaisemmin. Akhilleulle ne ovat samantekevät: "Lahjasi anna, jos tahdot --- tai pidä, tee miten mielit". Eihän pian kaatuvansa tietävä soturi enää tavaraa tarvitse.

 

Einettä ensin

Odysseun kanta on toinen: ei pidä lähteä taisteluun "einehetönnä". Kuulemme pitkän esitelmän ravinnon - viini mukaan lukien - tarpeellisuudesta. Tuttu sanonta: "armeija marssii vatsallaan" siis piti tuolloinkin paikkansa. Eineen lisäksi myös lahjojen näkeminen "ilahuttaisi" akhaijien mieliä. Eikä tämäkään riitä Odysseun mielestä: Agamemnonin on vannottava, ettei yhtynyt Akhilleulta ulosmittaamaansa neitoon, ja lisäksi on pidettävä uhkeat pidot. Tämähän sopii Agamemnonille.

 

Ei maistu Akhilleulle

Akhilleus on sen sijaan yhtä itsepäinen sovinnossaan kuin vihassaankin: "toisena aikana toimittaa ois tuo sopivampi." Ruoka ja juoma ei maistu, ennen kuin häpeä on poistettu kostamalla. Lahjat kuitenkin haetaan paikalle ja Agamemnon vannoo. Akhilleus myöntää, että Zeus lyö ihmiset "lumehilla" ja näin oli käynyt hänen ja Agamemnonin kohdallakin. Sovinnollisesti hän myös sallii muiden syödä eineen.

 

Vangittujen ankara kohtalo

Kun Akhilleulle palautettu Briseun tytär näkee Patroklon ruumiin, hän puhkeaa valituksiin. Mitä voidaan päätellä tästä? Patroklos oli hyvä ihminen. Myös muut immet itkevät "näkösyynä sankarin surma, mut aatoksiss' oman kohtalon orpous." Näkökulma vangittujen ankaraan kohtaloon.

 

Jumalalliset eväät

Akhilleun surun syvyys ilmenee kun hän toteaa, että oman taaton kuolema ei voisi aiheuttaa suurempaa surua. Akhilleus oli kuvitellut Patroklon palaavan kotiin ja noutavan hänen poikansakin sinne Skyros-saarelta. Toisin kävi. Uros itkee ja muutkin päälliköt huokailevat kotiaan muistellen. Zeus säälii ja lähettää Athenen tuomaan jumalallisia eväitä Akhilleun taistelukunnon kohentamiseksi. Sitten sopa päälle ja taisteluun! Laulu päättyy Akhilleun keskusteluun hevosen kanssa, joka kehtaa ennustaa Akhilleun surmaa.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021112 (20021112) o o AJK kotisivu o Ilias