Pihlanto Pekka 
17 Nahistelua Patroklon ruumiista

Homeros: Ilias

Muutkin urotöissä

Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota laulujen alaotsikoiden suurpiirteisyyteen, vaikka en ole niistä kirjoittanut. Nytkin voi sanoa, että ei Menelaos suinkaan ole ainoa urotöissä ansioitunut. 
 
 

Menelaos-leijona "lehmän vie parahimman"

Patroklon kohdalla toteutuu sama kaava kuin aikaisemminkin - ruumiista ja ilmeisesti erityisesti varusteista syntyy kova kamppailu. Nyt ovatkin kysymyksessä Akhilleuksen kuulut sopavasket, eikä mikään tavallinen peltipuku. Menelaon sankaruus ilmenee ruumiin puolustamisessa. Menelaos ajautuu sanaharkkaan Euforbon kanssa, jonka veljen hän jo surmasi. Lopputulos on, että "kaatui mies rytinällä", siis Euforbos. Vertauskuva otetaan eläinmaailmasta: "Niin kuin voimaans' uskaltain raju leijona vuorten, laitumen karjaan käy sekä lehmän vie parahimman." 
 
 

Menelaos turvautuu Aiaan apuun

Menelaos ei onnistu viemään Euforbon asevarjeita, sillä Apollo viestittää Hektoille tilanteesta. Menelaos joutuu miettimään, mitä tehdä kun Hektor ryntää paikalle: akhaijit eivät voisi häntä moittia perääntymisestä, kun edessä on mies, jota Olympon vallat auttavat. Hektor saa ryöstetyksi Patroklon ruumiilta kuulun asun. Menelaos joutuu turvautumaan Aiaan apuun estääkseen ruumiin anastamisen. 
 
 

"Tamineihin taivahisiinpa vyöttäyt sankarin kantamihin"

Hektorillakin on riesansa: omiin kuuluva Glaukos haukkuu pelkuriksi kun hän antoi akhaijien ryöstää Sarpedonin ruumiin, mutta ei saanut ryövätyksi Patroklon ruumista - vaihdon välineeksi. Hektor torjuu väitteet järjettöminä ja vyöttää itsensä Akhilleun sotisopaan. Zeus puistaa synkkänä päätään, kun Hektor ei ajattele lainkaan kuoloaan, "vaan tamineihin taivahisiinpa vyöttäyt sankarin kantamihin". Ja kaiken lisäksi meni surmaamaan sankarin ystävän. Hektorin loppu on jo lähellä, mutta Zeus kuitenkin nyökkää sysimustia kulmiaan: "silloin varrenmyötäisiks sovat muuttihe". Hektor innostaa nyt hyvin istuvassa asussa kaikkia "eriseutuisia" taisteluun ja lupaa vielä puolet asuista ja kunniasta sille, joka tuo Patroklon ruumiin. 
 
 

Rajoitettua totuutta Apollolta

Patroklon ruumiin äärellä alkaa entistä ankarampi taistelu. Ruumista riepotellaan sinne tänne. Erityisesti Aiaat kunnostautuvat. Eikös vain Apollo taas puutu peliin ja auta ilialaisia kertomalla, ellei nyt valhetta, niin ainakin hyvin rajoitettua totuutta Zeun avusta. Tämäkin tieto on valtaa, eli rohkaisee iliolaisia. Riesaksi taistelijoille tulee Patroklon ruumiin seutuville pimeys. Muut saavat taistella valossa. 
 
 

Zeun sormet pelissä: kehnokin onnistuu

Välillä otetaan hevostenkin näkökulma: Akhilleun hevoset siinä surevat kaattuja ajomiehiään. Zeus joutuu näitä kuolottomia lohduttamaan. Taistelun melskeeseen puuttuu Athenekin Zeun lähettämänä. Hän vaikuttaa Menelaon kautta: "Voimaa hän pani uhkuamaan uron hartiat, polvet, moist' urouttapa rintaan loi" ja niin edelleen - paarman intoa hän pumppasi Menelaoon. Apollo, vaihteeksi Foibokseksi kutsuttu, kiihtää puolestaan Hektoria. Zeus ratkaisee pelin tässä vaiheessa iliolaisten hyväksi - Aigis-kilven sataripsun avulla. Aias huomaa Zeun sormet pelissä: iliolaisten peitsi osuu aina, olipa heittäjä kehno tai asekelpo, mutta omat keihäät tuiskahtavat maahan tehottomina. 
 
 

"Poiat akhaijein huutaen karkkosivat"

Siispä joku viemään sanaa Akhilleulle, joka on vielä tietämätön Patroklon surmasta. Aias saa Zeun poistamaan pimeyden, ja sen jälkeen voidaan löytää viestinviejä: sotaärjyinen Menelaos saa hakea Zeus-heimoisen Antilokhon, Nestorin pojan siihen tehtävään. Menelaos, jota runoilija puhuttelee nyt suoraan, palaa Patroklon ruumiin luo. Aiaan neuvosta hän kantaa ruumiin pois, avustajan kanssa tosin. Siinä taisi olla yksi Menelaon urotöistä. Aiaat jäävät torjumaan iliolaisia, mutta ei auta: "poiat akhaijein huutaen karkkosivat, unohuttaen taistelotarmon". 

 

Palautetta 

Pirjopäivi: Patrokloon ruumiista

Pirjopäivi: 

Vannon ikivaltojen kautta, että en ole lukenut Pekan tekstejä ennen kuin olen omani lähettänyt. Olisiko situaatio vaikuttamassa, että useammin kuin kerran olemme siteeranneet samoja kohtia runoista ja otsikotkin kuulostavat samankaltaisilta. Myönnettäköön, että yleistä keskustelua olemme käyneet esim. siitä, kummalla puolella jumalista kukin on ja kuka kellekin on sukua jne, mutta kustakin laulusta siis vasta kommenttiviikon loputtua.Olisikohan tässä yhteydessä syytä Iliaksen tapaan vedota myös esivanhempiin valan vahvistamiseksi!


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021101 (20021030) o o AJK kotisivu o Ilias