Pihlanto Pekka
16 Patroklon nousu ja tuho

Homeros: Ilias

 

Itkevän Patroklon pyyntö

"Miksikä itket, Patroklos, kuin tyttönen pieni?" kyselee Akhilleus ja arvuuttelee ilmeisesti paljolti piruuttaan syitä tähän. Patroklos epäilee armottoman Akhilleun olevankin syntyperältään "meren läikkyvän lapsi ja vuoren jyrkän, louhisen". Hän arvelee Akhilleun taisteluhaluttomuuden syynä olevan jumal-ilmestyksen, sekä pyytää tältä asua lainaksi - jos se vaikka hämäisi vihollista luulemaan häntä Akhilleuksi. Näin "mies mieletön, oman turmion arpaa pyysi hän itselleen". Mistäpä hän olisi sen voinut tietää.

 

Partoklos ja myrmidonit saavat rajatun tehtävän

Akhilleus torjuu jumal-ilmestyksen ja Zeun kiellon vaikutuksen, sekä toistaa kärsivällisesti todellisen motiivin, kunnialahjan julkean rosvoamisen. Mies antaa kuitenkin jo hiukan periksi: "Mutta nyt menneet menneikseen; ei käy iankaiken kiukkua kantaminen". Hän ei kuitenkaan lähde vielä itse liikkeelle, mutta lainaa kuulut tamineensa ja antaa luvan myrmidonien käyttöön. Tehtävä kuitenkin rajoitetaan, jotta Akhileus saisi Patroklon avulla maineen ja kunnian akhaijeilta loistavien lahjojen ja "immen tuon ihanaisen" kera: Patroklon on käännyttävä takaisin, heti kun laivat ovat turvatut. Akhilleus varoittaa vielä - aiheellisesti kuten tiedämme - Apollosta. Olisiko Patroklos pelastunut, jos olisi noudattanut neuvoa?

 

"Isokeihäs" Akhilleus avaruusolio?

Taistelu riehuu samaan aikaan, ja Aias alkaa olla hätää kärsimässä Hektorin lyötyä miekalla hänen keihäänsä terän irti. Aias toteaa tämän ikivaltain työksi ja väistyy, jolloin iliolaiset tuiskaavat tulen ensimmäiseen laivaan. Patroklolle tulee kiire - Akhilleuskin hermostuu ja patistaa häntä liikkeelle. Patroklos pukeutuu Akhilleun tamineisiin ja tarttuu tämän aseisiin, mutta jättää raskaan peitsen ottamatta: sitä eivät muut kuin omistaja jaksa heittää. Akhilleun ylivertaisuus tuo mieleen tieteiskirjailija Erich von Dänikenin spekulaatiot kookkaista, vaaleista "jumalista", jotka ilmestyivät tarujen mukaan maapallolle - avaruusaluksilla, kuten Däniken uskoi. Akhilleushan oli jumalaista syntyperää… Samoin on Hektorin voimien ja syntyperän laita.

 

Patroklon palokunta

Akhilleun myrmidoneja olikin melkoinen määrä, sillä he olivat tulleet Ilionin rantaan "viisinkymmenin laivoin". Joukon lähtiessä hyökkäykseen Akhilleus vetäytyy uhraamaan Zeulle ja pyytämään Patroklolle voittoa sekä turvallista paluuta heti kun sotamelske on torjuttu laivojen luota. Ensimmäiseen pyyntöön Zeus suostuu, toiseen ei. Patroklon palokunta ajaa kuin mehiläisparvi viholliset pakoon ja sammuttaa tulipalon. Seuraa tutuksi tullutta anatomisen tarkkaa ihmisten raatelun kuvausta.

 

Sarpedon saa mennä

Patroklos osoittautuu taktikoksi toteuttaessaan mottitaktiikkaa. Näin hän estää ilioaisten paon kaupunkiin. Ennustus alkaa toteutua: Patroklos surmaa Sarpedonin, vaikka Zeus vähän empii. Here torjuu ajatuksen: "Miestäkö säättyä tuot' alun alkain kohtalon valtaan, saaliiks et sinä sallisi siis korahuttavan kuolon?" Here viittaa siihen, että jos näin kävisi, moni muukin kuoloton tulisi pelastamaan poikansa "tapon ankaran alta". Sehän sotkisi koko pelin. Sarpedon saa siis mennä, mutta kompromissina Uni ja Kuolema toimittavat hänet kotikonnuille säällisesti haudattavaksi. Patroklon vetäessä uhristaan peitsensä, hän tempaisee samalla sankarin sielun "terän vaskisen myötä". Muistaakseni aikaisemmin ei ole liiemmälti puhuttu sieluista.

 

Patroklos ei tottele

Iliolaisten puolella Glaukos innostaa Hektoria pelastamaan Sarpedonin ruumiin. Siitä käydäänkin ankara taistelu, mutta vasket päätyvät akhaijien leiriin. Edellä tuli mainituksi taktiikka, mutta taistelukentän tapahtumat etenevät tällaisten yksittäistapausten kautta. Tapetaan, otetaan sopavasket, kostetaan, jne. Zeus miettii seuraavaa siirtoa, ja antaa Patroklon vielä ajaa iliolaisia kotimuurejaan päin sekä iskeä monta maahan. Nyt ilmenee, että jos Patroklos olisi totellut Akhilleun neuvoa, hän olisi "kai" välttänyt tuhon.

 

"Patroklos, jopa sun oli loppusi läsnä"

Patroklos on jo tunkemassa Troian muureille, mutta Apollo torjuu Patroklon hyökkäykset ja yllyttää Hektoria tämän kimppuun. Patroklolla on varaa vielä pilkata Hektorin ajomiestä simpukanpyytäjän tapaan suoritetusta ketterästä kuperkeikasta, kun tämä sortuu kiven satuttamana kuolleena vaunuista. Irvokkaasti Hektor ja Patroklos taistelevat ajomiehen ruumiista: toinen vetää kädestä, toinen jalasta. Runoilijan kuvatessa Patroklon lopun, hän suuntaa sanansa tälle itselleen: "Patroklos, jopa sun oli loppusi läsnä" ja niin edelleen. Apollohan sen sitten aloittaa: tempaisee sankarilta aseet ja varusteet. Euforbos haavoittaa häntä, mutta ei jää taistelemaa aseettoman kanssa. Hektor ei siekaile, vaan upottaa peitsensä sankarin uumiin. Nyt on Hektorin vuoro pilkata kuolevaa "houkkiota" ja "miespoloa". Patroklos ehtii vielä vähätellä Hektorin kieltämättä raukkamaista suoritusta sekä heittämään ennustuksen: "Erkanet koht' elon mailta sa itsekin, maahan Akhilleus lyö sinut, Aiakon aaluva kuulu". Hektor ei tunnu uskovan, v aikka tietääkin elämänsä lyhyyden.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021023 (20021023) o o AJK kotisivu o Ilias