Pihlanto Pekka 
09 Taipumaton sankari

Homeros: Ilias


Yhdeksäs laulu: Lähetystö Akhilleun luona. Sovinnonpyynnöt.
 

Agamemnon heikkouden tilassa

Vaihteeksi on vuorossa laulu, jossa ei tapeta ketään, mutta suunnitellaan sitä kylläkin. Agamemnon on synkkänä kun "Zeus ylivaltainen minut raskaall' löi lumehella" - antoi nimittäin ymmärtää, että voitto Troiasta tulee. Nyt kun näyttää käyvänkin toisin, häntä alkaa jänistää ja kotimatka tulee mieleen. Diomedes sotaärjyinen, pitää korkonimensä mukaisesti ajatusta houkkana ja vastustaa valtiasta "kuin kokouksess' on lupa". Hyvä käytäntö, sillä viisaus ei asu yhden kypärän alla. Mutta mihin jouduttaisiinkaan ilman Nestoria, joka ottaa aloitteen käsiinsä neuvoen Agamemnonia astumaan johtoon "sill' olet valtias korkein". Vartiot paikoilleen ja Agamemnon tarjoamaan arvonsa vaatiman aterian, jonka aikana kuunnellaan ehdotuksia tilanteen laukaisemiseksi. Agamemnon on kuin sulaa vahaa eli suostuu tähän kaikkeen. 
 
 

Nestor neuvoo

Nestor petasi näköjään itselleen neuvojan paikkaa, sillä hän alkaa aterialla analysoida tilannetta. Kriisin syynä on Agamemnon, joka loukkasi Akhilleusta. Syytetty myöntää: "Mielt' olin vailla, sit' en minä kiellä". On outoa, että kaikki on yhdestä miehestä kiinni, mutta takana on Zeus, joka haluaa nostaa Akhilleun kunniaan akhaijeja sortaen. Agamemnon osaa nöyrtyä. Hän suunnittelee hyvityslahjoja Akhilleukselle. Ei mikään halveksittava korvaus: tavaraa, rahaa, hevosia, naisia, maata, valtaa, tytär puolisoksi ynnä muuta. Ja mikä tärkeintä, Briseun tytär takaisin koskemattomana. 
 
 

Odysseus ensimmäisenä käännyttäjänä

Akhilleus ottaa lähetystön suopeasti vastaan tarjoten hyvän aterian miesparoille, jotka juuri tulevat ruokapöydästä. Odysseus pitää ensimmäisen käännytyspuheen ja viittaa muun muassa Akhilleun isän neuvoon karttaa riitaa. Hän viittaa Akhileulle koituvaan kunniaan, jos tämä suostuu sotimaan, ja kehuu lisäksi häntä ainoana, joka pystyy kaatamaan Hektorin. Zeun rooliin ei viitata. 
 
 

Ei akanankaan arvoisia lahjoja

Yllätys on suuri, kun pakit tulee: "Mielt' ei muuttane mult' Agamemnon, Atreun poika, eikä akhaijit muut." Katkeruus purkautuu: taisteltu on ja hankittu runsaat sotasaaliit Agamemnon-valtiahalle. Kaiken huipuksi valtias vei Akhilleun kunnialahjan, armaan naisen, "jota nyt sylitelköön mielikseen", Agamemnon "moinen herjainen häpyheitto" ja "julkea koira". Kova on miehen sisu ja katkeruus. Hän inhoaa lahjoja, eikä antaisi niistä akanaakaan. Mikään lahja ei käännä miehen päätä "kunnes täyden suo hyvityksen solvauksestaan". Olisiko tämä viittaus Agamemnonin henkeen - vähempi ei riitä? Kotiinlähtöhalujen taustalla näyttää olevan vihaa rationaalisempikin syy: äiti Thetis ennusti, että jos poika jää sotimaan, ei hän palaa, mutta saa ikimaineen. Jos taas lähtee, maine hukkuu, mutta "eess' elinaika on pitkä". Kotimatkaa hän suosittelee muillekin, sillä Ilionia "varjoo Zeus isä kaitsevasilmä, ja rohkeat Troian miehet". 
 
 

Pieni takaportti

Foiniks, Akhilleun lapsuudenaikainen hoitaja, nykyinen seuralainen ja opettaja yrittää seuraavaksi taivuttaa sankaria. Ei auta Foiniksin liikuttava elämäntarina, eikä kertomus vihan väistymisestä yhteisen vaaran edessä. Aiaskin, urhojen pää, yrittää vielä, mutta turhaan. Akhilleun vastauksessa on kuitenkin pieni takaportti: kun Hektor on tullut laivojen liki surmaten ja pursia polttaen, niin "oman ukseni eessä ja tumman laivani luulen talttuvan Hektorin, vaikk' iso oiskin taistelointo". Akhilleus siis olettaa laivansa olevan tässä vaiheessa vielä paikalla, ja että "joku" taltuttaa raivopään. 
 
 

Sotaärjyisen kantti kestää

Kun tieto lahjojen torjumisesta saadaan, muut istuvat mykkinä murheissaan, mutta sotaärjyinen Diomedes moittii Agememnonin lahjatarjouksen vain yllyttäneen miestä yhä suurempaan ylpeyteen. "Mutta hän olkoon nyt olosillaan, jäi tahi lähti; tottapa taistelemaan käy jälleen, kun sydän käskee niin hänen rinnassaan sekä intoa tuo ikivallat". Näin tuumii sotaärjyinen ja kehottaa: "Käykää maata jo; vaan sydän rohkaiskaa sitä ennen syömin, juominkin; sepä voimaa, urheutt' antaa". Ja aamulla taisteluun Agamemnon etumaisena itse. 

 

Palautetta 

Korpela Asko: Loukatun ylpeyden ehdoin

Korpela: 

"korkonimensä" - ymmärrän heti, vaikka en ikinä ole ennen kuullut sanaa. Voidaanko siis sanoa: korkonimi on neutraali ilmaus lempinimelle ja haukkumanimelle? Mistä on Pekka tämän sanan suuhunsa saanut?

Tätä sotaa käydään siis viime kädessä yhden miehen loukatun ylpeyden ehdoin. Akhilleus näyttäytyy ratkaisevana sotavoimana. Eikö siis Zeus olisikaan oikkuineen voiton takana? Mihin tämä Akhilleen etevyys perustuu? Meillä ei ole muuta näyttöä kuin kertomus maineesta.

Akhilleuskin on kahden tulen välissä: Jos menet kotiin, kuolet mitättömänä ja maineettomana. Taistelu on ainoa keino saada mainetta ja kunniaa, mutta loukattu ylpeys estää...


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021104 (20020906) o o AJK kotisivu o Ilias