Zeus punnitsee
Zeun sekaantuminen taisteluun tulee yhä selvemmäksi. Hän
kieltää Olympon muuta väkeä ankaran rangaistuksen uhalla
sekaantumasta taistelun kulkuun, mutta itse asettuu vaakoineen seuraamaan
aamulla jälleen alkanutta taistelua. Kas kummaa, vaaka kallistuukin
troialaisille suosiolliseksi ja Zeus lähettää salaman leimauksen
akhaijien joukkoon. Muuta ei tarvitakaan, kun akhaijit jo ottavat vihjeestä
vaarin ja perääntyvät. Tulee mieleen suurvalta, joka seuraa
pienempien taistelua ja jakaa sympatiaa ja apuakin toiselle osapuolelle.
Hektor ennakoi jo voittoaan
Nestor on hevosiaan pelastaessaan joutumassa Hektorin peitseen, kun Diomedes
huomaa tilanteen kriittisyyden. Odysseuksesta ei ole apua, sillä hän
on pötkimässä laivoille. Diomedes hoitaa asian tyylikkäästi
pyytäen Nestoria vaunuihinsa ajomieheksi. Hektorin olisi käynyt
huonosti, ellei Zeus olisi iskenyt kirkkaan leimauksen Diomedeen valjakon
eteen. Lopulta Diomedeen on pakko vetäytyä Hektorin pilkkahuudoista
huolimatta, kun Zeus roiskii edelleen salamoitaan. Hektor sen sijaan innostuu
ja riisuu jo puheissaan Diomedeen haarniskan. Ikilörppö, sanoisin.
Zeus suosii vaihteeksi akhaijeja
Here ei voi enää kestää akhaijien nöyryyttämistä
vaan kääntyy Poseidonoin puoleen, mutta eihän tämä
Zeuta vastaan nouse. Here voi sentään vaikuttaa välillisesti
eli yllyttää Agamemnonin kohentamaan akhaijien romahtavaa motivaatiota.
Agamemnon innostuukin joukkojensa haukuskeluun: "Voi häpeäänne,
akhaijit, voi, kuvasankarit kurjat!" ja niin edelleen. Kuitenkin vasta
Agamemnonin vetoaminen Zeuhun auttaa - onhan sentään aina uhrattu
Zeulle säntillisesti. Zeun viesti, lentävä lintu saa akhaijien
innon elpymään ja vastahyökkäys alkaa Diomedes etunenässä.
Hän kaataa heti vihollisen selkään osuneella peitsellä
- mutta mitään paheksuntaa ei ilmene laulajan taholta. Ilmeisesti
oma vika kun käänsi selkänsä paetakseen. Meidän
kulttuurissammehan selkään puukottaja ei ole sankari.
Tarkka-ampuja Teukros
Toinen hyväkäs, Teukros, kaataa nuolillaan troialaisia Aiaan
kannatteleman kilven takaa. Vastannee esimerkiksi viime sotiemme tarkka-ampujia,
jotka kätkeytyneenä napsivat kiikarikiväärillä
vihollisia. Teukros saa Agamemnonin kiitokset ja option kolmijalkaiseen
kattilaan, vaunuihin tai neitoseen, "vaikk' aviosta ei siinnyt". Eivät
optiot tosin häntä sitouta. Hektoria hän ei vain saa nuolensa
kärkeen, siitä pitää huolen Apollo. Teukros erehtyy
ampumaan Hektorin ajomiehen ja saa siitä hyvästä heiluvaharjalta
kivenmurikan solisluuhunsa. "Isä Olympon" pompottelee jälleen
taistelun osapuolia ja nyt on iliolaisten vuoro painostaa.
Zeus muistaa lupauksensa
ja naiset asialla
Tapahtumat alkavat toistua. Here hermostuu ja ehdottaa Athenelle akhaijien
auttamista. Athene ymmärtää Zeun aatokset: "Nurja on Zeus
nyt mulle, Thetiin vain mieliä noutaa, tuon, joka polvia suudellut,
sukoellut on leukaa, kunnian jotta ja koston Akhilleus sais, tuho linnan".
Tämä eepoksen alkupuolella annettu lupaus on siis edelleen voimassa.
Naiset yrittävät lähteä akhaijien apuun, Athene röyhkimys
jopa "pilvennostaja-Zeun sovat varrelleen sovitellen", mutta eihän
se onnistu. Iris joutuvajalka vie Zeun terveiset amatsoneille hirveiden
uhkausten kera. Takaisin Olympolle siis, "ylen mustana mieli". Mielialoja
ei paranna Zeun harjoittama piikittely. Vain Here uskaltaa purkaa vihaansa;
Zeushan totesikin Irikselle Herestä: "ain on vastaan hän, jos
Zeus miten päin mitä päättää". Selväksi
kuitenkin käy, että Hektor ei tule taukoamaan taistelemasta,
ennen kuin Akhilleus "ylös karkaa laivoiltaan".
Yön saapuminen keskeyttää
taistelun
Taistelu taukoaa yön tuloon, mutta niskan päällä olevat
iliolaiset eivät siitä ilostu. Hektor järjestää
neuvottelun tai pikemminkin käskynjaon. Yöllä poltetaan
nuotioita ja ollaan valppaita, ettei vihollinen pakene tai yllätä.
Myös uljaat uhrit uhrataan, "mutta sen auvokkaat ikivallat suosiotonna
hylkäsivät; vihan nostanut heiss' oli näät pyhä
Troia, Troian kansa ja kansan pää, Priamos pätöpeitsi."
|