Koskela Pirkko
15 Edestakaisin

Hurma haihtuu Sataripsuinen aigis, turman merkki Taistelun laineita laivojen luona Sotapropagandaa Palautetta Pirjopäivi: Yön lepokutsu! Lähetä palautetta!   Hurma haihtuu Troijalaiset pakenevat Poseidonin johtamia akhaijeja pysähtyen vasta kaivannon toisella puolella vaunujensa luona. Zeus herää päiväuniltaan ja oivaltaa kertaheitolla tilanteen, hirmustuu Herelle, jota pitää ilman muuta takapiruna tämän vanhat synnit muistaen, ja pohtii jo sopivaa kurituskeinoa. Säikkyvä Here vannoo syyttömyyttään, ja eihän hän kyllä tarkkaan ottaen kehottanutkaan Poseidonia tositoimiin juuri tällä kertaa. Onkin niin nöyrää vaimoa että. Zeus uskoo hymysuin, taitaa olla sopivasti kultapilven lieve vielä silmien peittona. Toimintasuunnitelma on kuitenkin heti valmis: Here lennossa Olympokselle, muut jumalat järjestykseen, Iris Poseidonia toppuuttelemaan, Apollo Hektoria virvoittamaan ja akhaijeja yllyttämään. Pientä nurinaa esiintyy siellä täällä. Ares haluaisi lähteä taisteluun kostaakseen poikansa kuoleman, mutta Athene saa sodanjumalan järkiinsä: "On vaikea kuoleman alta auttaa kaikkia, joilla on ihmisien suku, synty." Poseidon taas ei tasa-arvon nimissä tahtoisi suostua isonveljen kopeaan käskytykseen, mutta poistuu lopulta aaltojen alle "jos koht' ei tyytyen niin toki täytyin". Iris toteaa nimittäin Erinnyiden puoltavan viime kädessä aina vanhempaa. Mielenkiintoinen kohta! Nämä kostottaret lienevät siis joissakin tilanteissa jumalienkin yläpuolella, tai ainakin heistä riippumattomia? Vai onko tämä vain verhottu uhkaus: Zeun kosto on oleva hirmuinen, jos et tottele!   Sataripsuinen aigis, turman merkki Apollo saa tajuttoman Hektorin jaloilleen tuota pikaa, vaikka mies tuntuukin kärsivän pienestä muistikatkoksesta. (Tutulta tuntuu, niin kävi itsellenikin kerran Kökarissa, kun lensin pyörineni maantienojaan…) Kohta tömisee tanner, kun kaksikko suuntaa taistelun etulinjaan, missä akhaijien miehuus kohta valahtaa alas jalkoihin Apollon leiskahutellessa Zeun salaista asetta, ankaraa aigista. Mystinen kapistus, toden totta. Lisätehoa karkote saa vielä jumalaisesta karjahtelusta ja suoraan vastapuoleen suuntautuvasta katseesta. Kyllä siinä rohkeakin väki vaipuu. Tässä kohtaa tuntuu olevan selittelyn makua ja jälkiviisautta. Näinhän saa kätevästi selitettyä tappiot jälkimaailmalle. Minkäpä ihminen jumalalle mahtaa, toteaa Thoas-soturikin, ja hänen neuvostaan akhaijit kääntyvät vuorostaan pakosalle laivojaan kohti vain valiojoukon jäädessä torjumaan hyökkäystä. Nämäkään urhot eivät kauan pysty vastusta tarjoamaan, vaan vetäytyvät.   Taistelun laineita laivojen luona Hektor komentaa joukkojaan laivojen kimppuun uhaten itse tappaa viivyttelijät, ja syöttää heidän ruumiinsa Troijan koirille. Selväksi tuli, ja mikäs on mennessä, kun Apollo-jumala potkii kaivannon reunavarustukset mataliksi ja sortaa muuriin sotalaumojen mentävän aukon yhtä helposti kuin lapsi tasoittaa hiekkakakkunsa rannalla. Rannassa akhaijit ovat motissa. Palavasti he pyytävät apua taivahisilta, vanha Nestorkin huutaa Zeusta avuksi. Ukkonen jyrähtääkin vastaukseksi, mutta kumpikin sotajoukko voi tulkita enteen itselleen suosiolliseksi! Taas taistellaan verissä päin, mutta nyt jo ihan laivojen keskellä. Osa kreikkalaisista puolustautuu kannelta käsin meritaistelukeihäin, troijalaisilla taas on tällä kertaa vaunutkin mukana. Patrokloskin havahtuu välskärintoimistaan parkuvan paon ääniin - ja lähtee kohtaloaan kohti. Hektor riehuu suu vaahdossa ja silmät palaen. Hänen tavoitteenaan on edelleen sytyttää laivat tuleen, mutta ei se vain millään tahdo onnistua. Vastassa on jälleen kerran Aias, Telamonin poika, joka kiihottaa akhaijeja epätoivoiseen vastarintaan: jalkaisinko aiotte kotiin palata, jos annatte Hektorin ottaa laivat? "Tuhoansapa maineeton ei väistyjä vältä." Zeun suosio on kuitenkin vielä iliolaisten puolella, kaikkia suunnitelman ehtoja ei vielä ole täytetty. Yhä uudelleen Hektor hyökkää mainepisteitä keräten, mutta "niin kuin kallion seinä jyrkkä ja korkea päin meren harmaan kuohuja seisoo, kestäen viuhuvien vihureitten kiitävät puuskat", niin pitää vielä akhaijein vaskinen seinä.   Sotapropagandaa Aias tappaa kaikki, jotka tulevat kyllin lähelle laivoja kekäleitten kanssa. Teukros on apuna jousineen, mutta joutuu vaihtamaan aseensa keihääseen, kun Zeus katkaisee siitä jänteen. Hektor kehottaa joukkoaan syntymämaan, vaimojen ja lasten puolustukseen, syystä kyllä, käydäänhän taistelua heidän kaupunkinsa edustalla. Toisaalla taas myös Nestor vetoaa laivojen välissä taisteleviin miehiin kaukaisten omaisten kautta: nyt on vain kestettävä, muuten paha perii! Aias huutaa laivoille pyrkijöitä pitkällä keksillä sohiessaan: "Ystävät, sankarit Argos-maan, turvatkaa urovoimahan vanhaan!" Nyt ei ole taustatukea, ei suojaa missään, apu on vain omissa käsivarsissa. Samanaikaisesti Hektor roikkuu jo käsin laivan keulakuvassa kutsuen tulen tuojia. "Akhaijit vartoi kuoloa vain, tuhon päivää väistämätöntä; toivo ja intopa taas oli kaikkien iliolaisten." Kummallisen pitkitetty on tämän taistelun kulku. Jumalat pelaavat aikaa, kaikki pääsankarit säilyttävät henkensä kuin ihmeen kaupalla, vaikka ympärillä kaatuu miestä kuin heinää, vuoron perään paetaan ja hyökätään ja paetaan taas. Troijan porttitornissa katselijoilla on taatusti tukalat oltavat. Yön lepokutsuakaan ei enää tunnu kuuluvan. Tapahtuuko tämä kaikki tosiaan yhden päivän aikana? Viimeksi taisi olla yö silloin, kun Dolon pääsi hengestään - yli 100 sivua sitten! Olettekos te muut, Alastalon saliinkin kotiutuneet, yhtään tätä tempon muutosta ihmetelleet?

Palautetta  Pirjopäivi: Yön lepokutsu! Pirjopäivi:  Minäkin aloin ihmetellä, miten paljon yhden päivän aikana tapahtuukaan.Tarkistin, että viimeksi laulussa 11 kuvattiin aamunkoittoa. Siis ainakin 6 laulua tapahtuu saman päivän aikana?

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20021018 (20021018) o o AJK kotisivu o Ilias