Koskela Pirkko
14 Naisen asein avuksi

Vasken vammojen kantajat koolla Here hioo aseitaan Niin menee viisaskin vipuun Hirmuinen taistelo Palautetta Lähetä palautetta!   Vasken vammojen kantajat koolla Sodan äänet kantautuvat Nestorinkin korviin. Tämä jättää haavoittuneen Makhaonin viinimaljan äärelle toipumaan, ja vyöttäytyy selvittämään mitä on tekeillä. Kerrankin vanha viisas on kahden vaiheilla, mutta päätyy tavoilleen uskollisena neuvonpitoon ennen taisteluun ryhtymistä. Useimmat akhaijien päälliköthän ovat laivaleirissä enemmän tai vähemmän siipeensä saaneina. Agamemnonilla on taas pupu pöksyissä. Hän säikkyy Hektorin vimmaa ja joukkojensa kaunaa, pelkää laivojen tuhoa ja ehdottaa uudestaan pakoa yön turvin. Odysseus ei ota ehdotusta kuuleviin korviinsakaan, vaan ilmoittaa ylipäällikölle, että moista ei mielevä mies ikipäivinä saisi päästää kielensä päältä. Iso vaiva on jo nähty ja väki kunnollista. Ei ole mitään järkeä laskea laivoja vesille, sehän vain yllyttäisi joukkopakoon ja antaisi iliolaisille luovutusvoiton. Nestorin mielestä haavan saaneista ei ole taistelijoiksi, mutta Diomedes on toista mieltä. Hänen ehdotuksestaan päälliköt lähtevät sotimaan haavoineenkin, nostamaan muiden taistelumoraalia. Ei nyt ihan etulinjaan kuitenkaan. Joukon nuorimpana Diomedes katsoo tarpeelliseksi esittää perusteellisen sukuselvityksen arvovaltansa pönkittämiseksi. Itse Poseidon huomaa saapujat ja käy kannustamassa Agamemnonia. Jylyäänin karjahtaen maan järisyttäjä ryhtyy itsekin taisteluun akhaijien rinnalla Zeusta avoimesti uhmaten.   Here hioo aseitaan Olympolle asti välittyvä tieto tapahtumista saa riemastuvan Heren turvautumaan naisten ikivanhoihin aseisiin Zeun harhauttamiseksi - sodassa ja rakkaudessahan kaikki keinot ovat sallittuja. Meikit, tuoksut, korut, kampaus, vaatteet viimeisteltyinä Here sitoo valkoisen valheen turvin Afroditeltä lainatun, kaikki hurmauskeinot sisältävän vyön uumilleen ja rientää Lemnokselle, Unten haltian asuinsijoille sivustatukea pyytämään. Palkkioneuvottelujen jälkeen korkea-arvoiset vehkeilijät rientävät Ida-vuoren rinteille, missä Uni piiloutuu korkeimpaan honkaan linnunmuotoisena Heren noustessa huipulle vakain viettelyaikein. Näin siis tähänkin valtapeliin saadaan seksi välineenä väkivallan kumppaniksi. Laskelmointi on ilmeisen tehokasta.   Niin menee viisaskin vipuun Olympon valtiaalla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä pälkähästä. Taika puree heti, ja parantumaton naissankari voi vain ihmetellä mikä oikein on, kun ikiaikainen kumppani nyt lumoaa voimallisemmin kuin tämä, tuo ja se nuori neitonen tai jumalatar konsanaan. Here nielaisee kaiken silmää räpäyttämättä, ja saa vielä kainostelua teeskennellen Zeun vetämään kultapilven näkösuojaksi. Kasteisen maan versoessa nuoria yrttejä jumalaisen lemmenkohtauksen alla Uni voi vapaasti saapua uuvuttamaan pariskunnan. Tämän jälkeen viesti Poseidonille: nyt ei kukaan ole vahtimassa! Pilviennostattajan kaulatessa puolisoaan sikiunessa Poseidon pitää käskynjaon ihan omassa hahmossaan. Nyt parhaille taistelijoille parhaat aseet ja varusteet etulinjaan, huonommat tyytykööt kehnompiin asevarjeisiin. Kaikki peliin! Poseidon astuu itse joukon kärjessä mittava miekka kourassaan, Akhilleusta ei nyt edes kovin kaivata. Peli on taas saanut uuden käänteen. Tämä episodi on kuin tyyni kohta myrskyn silmässä ja korostaa jälleen sitä, kuinka vähän merkitystä kuolevaisten kohtaloilla on ikivaltojen keskuudessa. Toisaalla nautitaan levon ja lemmen armaudesta paratiisillisissa tunnelmissa (vaikka onhan siellä käärmeensä kyllä), toisaalla valmistaudutaan kamppailuun ja kuolemaan. Tietenkin kaunis ja hyvä maa kasvattaa toukkiaan ja kukkiaan ihmisten kärsimyksistä huolimatta, mutta nykysodissa luontokin tuhoutuu.   Hirmuinen taistelo Joukot kohtaavat. Aias on taas Hektoria taitavampi ja vahvempi. Iliolaisten sankari sortuu somerikkoon ison kiven kaatamana, mutta omat suojaavat häntä ja estävät akhaijeja käymästä käsiksi. Hevospelillä tajuttomana oihkiva urho viedään Ksanthos-joen rantaan virvoiteltavaksi. Tämän nähdessään akhaijit innostuvat entisestään, ja muusilla riittää töitä, kun he saavat kirjata urotöitä. Kuolleita kostetaan puolin ja toisin, mutta akhaijit ovat niskan päällä, kiitos Poseidonin. Varsinkin Aiaat kunnostautuvat jälleen. Tällä kertaa erityisesti pienempi, Oileun poika, saa kunniamaininnan nopsajalkaisuudestaan tappotöissä. Erilaisten kuolemistapojen yksityiskohtaista kuvausta ei tosiaankaan oikein jaksaisi lukea, se puuduttaa ja inhottaa toistuessaan yhä uudelleen ja uudelleen. Voi olla, että niin on tarkoituskin. Lukijaa kypsytellään kohti loppuratkaisua, kun taistelukohtaukset ovat ikään kuin reaaliaikaisia. Vieläkin mietin, mitä tämä viipale muinaisaikaa tahtoo meille sanoa. Säilyttää sankarien muiston, epäilemättä, mutta kenties kuitenkin myös opettaa. Miten paljon sodassa menetetään, miten vähän siinä saavutetaan, ehkä. Alku ja loppu ovat yhtä hämäriä. Katsotaan, vielä ei loppu edes häämötä. Kertomus jatkukoon.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20021012 (20021012) o o AJK kotisivu o Ilias