Yöunen puutettaEi vain tule uni Agamemnonin silmään taistelun alla. Kantti ei tahdo kestää. Valveilla on velimieskin, ja yhdessä kutsutaan luotetuimmat päälliköt koolle neuvonpitoon -Nestorin johdolla, kuinkas muuten. Kokenut vanhus on toki käynyt levolle ennen voimainkoitosta, mutta uni on koiranunta: heti hän havahtuu kun lähellä liikutaan. Valveilla ovat vartiomiehetkin, ja öinen kriisikokous pidetään heidän silmäinsä alla taistelukentän laidalla. Rivimiehet eivät ilmeisesti saa olla todistamassa päälliköidensä epätietoisuuden hetkiä latautuneessa hyökkäyksen odotustunnelmassa. Vanhana konkarina Nestor ehdottaa tiedustelijan lähettämistä vihollisen puolelle vakoilemaan troijalaisten aikeita, ja lupaa palkaksi kunniaa ja kystäpä kyllä. Hän ottaa siis taas kursailematta ohjat käsiinsä, kun nimelliset johtajat horjuvat, vaikka vakoilun idea vilahtikin jo aikaisemmin Atreun poikain kahdenkeskisessä keskustelussa.
Sotaärjy ja monineuvo matkaanDiomedes ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, mutta haluaa mukaansa kumppanin. Kaunis puheenvuoro tiimityöskentelyn eduista: "Kahden kulkien toist' äly toisen on auttelemassa, kaikk' edut oivaltain; mutt' yksin jos mitä miettii, aatos on ahtaamp' aina ja harkinnat hatarammat." Ovela Odysseus -ja niin vaatimatonkin- valikoituu seuralaiseksi, ja sitten taas pukeudutaan tilanteen mukaan. Liitteissä epäillään tätä laulua irralliseksi lisäksi, ja kyllä tuo varusteitten ylen tarkka kuvailu joka käänteessä ainakin minun silmääni pistää tyylipoikkeamana: jo Atreun poikain taljakuoseja kuvailtiin kuin parhaallakin seurapiiripalstalla, ja nyt kerrotaan kypärän sisäpuolesta! Pimeällä kuolemankentällä urhoilla on itse Pallas Athene näkymättömänä suojelijattarenaan. Kovin kolkkoa varmaan muuten olisikin kulku "kalma ja vainajat vain jalan all', asut, hyytyvät hurmeet".
Vastavakoiluyritys saa surkean lopunHektorin samassa tarkoituksessa matkaan laittama Dolon, joka himoitsee palkakseen Akhilleuksen valjakkoa, sattuu epäonnekseen kaksikon kulkuteille. Tästä eteenpäin kertomus onkin sitten tosi vastenmielistä luettavaa. Väijytys kaksi yhtä vastaan, lahjontayritys, valheellinen leppoisuus ja tietojen lypsäminen, liittolaisten pettäminen, tyly teloitus, veristen varusteiden ryöstö ja jumalattarelle pyhitys (!), nukkuvien miesten teurastus, hevosvarkaus, pako ratsastaen kuin lännenfilmissä ikään…varsinaisia sankareita nämä veikkoset puolin jos toisinkin! Actionia riittää, ja ylevästä eepostyylistä poiketaan kioskikirjallisuuden suuntaan. Dolonin hahmo on selvä luuseri heti kertomukseen ilmestyessään: ruma katsoa, ja ahnekin vielä. Diomedes ja Odysseus taas ovat "meikäläisiä" hirmutöistään huolimatta: tarkoitus pyhittää keinot! Edes Apollo ei ehdi hätiin iliolaisten avuksi, ennen kuin kaikki on ohi.
Riemukas takaisinpaluuRatsastavat sankarit (ainoa kohta koko eepoksessa kuulemma) otetaan tietysti vastaan avosylin ja riemukkain kädenlyönnein (tuttu juttu peruskoulusta: yo, man!). Nestor on tohkeissaan sotasaaliina saaduista traakialaisista hevosista ja epäilee niitä suorastaan joltakin kohdalle sattuneelta jumalalta saaduiksi. Orhit viedään juhlasaatossa kaivannon suojaan Diomedeksen laivain luo, ja ne syövät jo vehniä siinä vaiheessa, kun hikiset sankarit puhdistautuvat ensin meressä ja sitten oikein ammekylvyssä. Paljonpa mahtuu varusteita noihin kaarevakeulaisiin, tummakylkisiin kreikkalaisaluksiin! Mikäs siinä sitten on syödessä ja juodessa ja Athenea palvoessa: urakka tuli suoritetuksi. Näinhän Asterix-albumitkin aina päättyvät. Lukijan olo on kuitenkin ristiriitaisempi: näinkö halpa on ihmishenki? Eikö viini yhtään tunnu happamalta juojien suussa tai pala tartu kurkkuun? Entä tiedusteluretken varsinainen tarkoitus: mitä tietoa muka saatiin vastapuolen aikomuksista? Riittivätkö Dolonin vuotamat tiedot siitä, missä kukaki n nukkuu?
|
||
PalautettaKorpela Asko: Vastavakoilu ja takaisinpaluu
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020914 (20020914)
o
o AJK kotisivu
o Ilias