08 Vaaka kallistelee
Täällä määrään minä!Alun patriarkaalisessa perhekohtauksessa Zeus pistää Olympon kotiväen järjestykseen oikein näyttävin elkein. Kaikkinainen sooloilu kielletään yksiselitteisesti. Athene ei ihan kommentoimatta mahtikäskyä niele, mutta pappa suhtautuu kumminkin suopeasti lempityttäreensä. Sitten isä lähtee töihin: valjastaa orhit omin käsin ja matkaa puropursuvan, riistavarinteen Ida-vuoren harjanteelle seuraamaan tilanteen kehitystä. Kahdella sanalla koko maisema! Molemmissa sotajoukoissa vyöttäydytään ratkaisevaksi ajateltuun koitokseen. Homeros käyttää kertausta: monen säkeen verran silkkaa toistoa 4. laulusta. Todellisen ratkaisun aika on puoliltapäivin: Zeus punnitsee kultavaa'allaan kuoleman kohtalokkaan arvan. Akhaijien vaakakuppi laskee: onko tämä oleva heidän tuomiopäivänsä? Ei tässä näin pitänyt käydä - nyt valmistellaan varmaan jo Akhilleuksen astumista parrasvaloihin, kuten oli luvattu. Tunnelma tiivistyy ja vakavoituu.Kääntyilevä sotaonniSalamanisku akhaijien keskuuteen herättää kalpean kauhun: soturit lakoavat. Nestor vain jää vapauttamaan valjakon hihnoihin sotkeutunutta hevosta ja saa itse Hektorin kimppuunsa. Diomedes säntää hätiin kutsuen Odysseusta avukseen, mutta tämä ei kuule, joten sankarityö on tehtävä yksin. Nestor käy ajomieheksi Aineiaalta ryöstetylle valjakolle ja onni näyttää kääntyvän iliolaisia vastaan, mutta Zeuksen tahto on laki: salamaniskuin hän estää kerta toisensa jälkeen Diomedesta käymästä Hektoria päin. Pilkkaa ei sankari tahdo millään sietää; hammasta purren on kuitenkin pakko noudattaa Nestorin perääntymiskehotusta, vaikka korvissa kaikuu "naikkonen arka". Ikivaltoja ei voi vastustaa. Voitonvarma Hektor seuraa perässä ja uhkaa vallata suojavarustukset ja polttaa laivat. Nimeltä mainiten hän kannustaa hevosiaan: "Päin Kimo uljas, päin Lumijalka ja Rusko ja Voikko!" Kotona hevoset ovat olleet itsensä Andromakhen hyvässä hoidossa: niiden hyvinvoinnista on totisesti huolehdittu vehnän ja viininkin avulla. (Tämä kohta kilautti jotakin pientä kelloa muistin uumenissa, ja lopulta löysin Tom Bombadilin huutelemassa poneja kokoon lähes heksametrirytmisellä säkeellä Tarussa Sormusten herrasta. Hyvä ja huolehtivainen emäntä oli hänenkin vaimonsa Kultamarja, joen tytär.) Here on vimmoissaan Olympoksella. Poseidon ei suostu liittoutumaan ja uhmaamaan Zeusta, joten on keksittävä muita keinoja. Here psyykkaa Agamemnonia, joka pystyy viime tipassa torjumaan Hektorin hyökkäyksen. Epätoivoissaan hän käyttää kaikkia keinojaan: haukkuu sotureitaan uljassuiksi ja vetoaa entisten uhrien muistoon saaden Zeun hetkeksi heltymään. Suosion ennusmerkkinä lentävä kotka tuo "salokauriin saalaan" (???) ja elähdyttää akhaijien taisteluinnon uusiin korkeuksiin. Taas tulee ruumiita, nyt troijalaisista. Varsinkin Aiaan veli Teukros kunnostautuu tarkk'ampujana, mutta ei vain tavoita nuolillaan Hektoria, tuota raivoa koiraa. Lopulta Hektor rampauttaa jousikäden tarkalla kivenheitolla, mutta velimies pelastaa ampujan hengen. Zeus muistaa taas alkuperäisen suunnitelmansa ja alkaa auttaa iliolaisia, jotka ajavat akhaijit takaisin kaivantoonsa laivojen luo. Tasaväkisiä tuntuvat armeijat olevan. Sotaa ei vain saada päättymään.Epäonnistunut väliintuloLaivojen luona pyydetään palvoen apua taivahisilta. Here ja Athene varustautuvat kuin varustautuvatkin sotaan, ottavat hevoset ja aigiin, mutta Zeus ei salli tahtoaan vastustettavan. Hän lähettää Iris joutuvajalan pysäyttämään kapinalliset naisensa. Varsinkin hän vimmastuu Athenelle, jota uhataan ankaralla rangaistuksella, että tuo turmahinen ymmärtäisi asemansa. Hereen Zeus ei suotta ruutia tuhlaa: "aina hän on näet vastaan, jos miten päin minä päätän". Jumalattaret palaavat takaisin pitkin hampain, mieli mustana. Myös Zeus kotiutuu, eikä malta olla hiukan kiertämättä piikkiä kuolemattomassa lihassa. Athene murjottaa, Here motkottaa, että kyllä hän edelleen ainakin neuvoa aikoo. Zeus ennustaa, että Akhilleus ei lähde laivoiltaan taisteluun ennen kuin (hänen ystävänsä, tämän muistan!) Patroklos on kaatunut. Kiukkuiselle Herelle hän toteaa ykskantaan, että tämä on salliman päätös. Isäntä sanoo, missä kaappi seisoo.Vartiotulien yöYö laskeutuu, akhaijit saavat levähtää. Iliolaiset päättävät jäädä leiriin kentälle palaamatta tuulisen Troijan suojiin. Hevoset riisutaan valjaista, kaupungista tuodaan lihaa, leipää ja viiniä. Jumalille uhrataan, mutta todellista toivoa ei troijalaisilla ole. Huikein tähtitaivasvertauksin kuvattuja vartiotulia poltetaan läpi yön, rauhaisa pastoraali-idylli rinnastuu jännittyneeseen taistelun odotukseen. Kaikkien on oltava valppaina, etteivät akhaijit karkaisi merinopsin laivoin pimeyden turvin: pojat ja ikämiehet kaupungin vartiotorneihin, naiset kotitulille, kaupunkiin jääneet vahtimaan ettei kukaan hiivi suojatonta kaupunkia valtaamaan, kun sen puolustajat valvovat kauempana. Aamu tuo lopullisen ratkaisun, lupaa Hektor. Hän pitää nyt Tydeun poikaa Diomedesta henkilökohtaisena päävastustajanaan. Urhea ja uskalias Ilionin väki hyvinruokittuine hevosineen odottaa aamun koittoa tämän mieleenpainuvan kohtauksen päättyessä. Minua pelottaa kummankin puolen tutuiksi käyneiden sankarien puolesta.
|
||||
PalautettaPirkko: Vihdoinkin selitys!
Korpela Asko: Maalaustaidetta
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021104 (20020903) o 
o AJK kotisivu o Ilias