Kakkosmiehet kohtaavat
Viidennessä laulussa sopavasket kalskuvat entistä ankarammin.
Sotaärjyinen Diomedes, kentällä olevista akhaijeista taistelukuntoisin,
kaataa miestä kuin heinää, kunnes kohtaa iliolaisten kakkosmiehen
Aineiaan. Draama siis kehittyy; epäilemättä runotar säästelee
vielä tehoja ja antaa meidän odottaa Akhilleuksen ja Hektorin
kohtaamista myöhemmin tulevassa suuressa koitoksessa. Hektor on tässä
laulussa aika lailla taka-alalla, vain muutaman kerran hänet nostetaan
esiin pitämään sankarin mainettaan yllä. Taistelukuvaus
on varsin yksityiskohtaista edelleen, joissakin kohdin tuntuu, että
vähempikin riittäisi. Aika sekasortoiselta tuo sotiminen vaikuttaa.
Hyvät hevoset ovat ylen arvostettuja, mutta vaunuja käytetään
kuitenkin lähinnä taistelupaikoille pääsemiseen. Kilvet
ja muut varusteet antavat vain osittaisen suojan. Taito ja rohkeus eivät
aina riitä; hengenlähtö tai vakava vammautuminen voivat
olla edessä vain siksi, että mies on väärässä
paikassa tietyllä hetkellä.
Kahden kerroksen väkeä
Jumalten ja jumalatarten läsnäolo taistelukentällä
ohjailee taistelun käänteitä, mutta myös heidän
ruumiinsa on vammoille altis, ja Diomedes saa vuodattaa kuolematonta jumalhurmetta
ihan luvan perästä. Ihmiset tuntuvat olevan työkaluja jumalatarten
keskinäisten voimasuhteitten selvittelyssä. Toista Troijan sotaa
käydään Olympon korkeuksissa, mutta siellä ikään
kuin vasemmalla kädellä ja leikiten. Ihmiset kärsivät
ja kuolevat, jumalat hymyilevät. Zeus palauttaa isällisesti sotakentälle
jalkautuneen Afroditen ruotuun: hääpuuhiin askaroimaan siitä!
Here ja Athene sen sijaan karauttavat komeasti valjakolla akhaijeille avuksi,
estämään troijalaisten apuna riehuvan sodanjumala Areen
"ilkitöitä". Apollo häärii myös edelleen iliolaisten
tukimiehenä. Yllättävältä tuntuu selitysosan maininta
siitä, että kuulu käsite Stentorin ääni perustuu
tähän yhteen ainoaan Iliaan kohtaan, jossa Here ottaa tuon vaskiäänisen
uroon hahmon. Siinä vasta siivekkäät sanat! Aivan viidennen
laulun lopussa kurkistetaan vielä uudelleen olympolaista perhe-elämää,
kun Diomedeksen Athenen avulla haavoittama Ares kiitää kotiin
kantelemaan isä-Zeukselle tuosta hurjasta tytöstä ja korskeasta
Tydeun pojasta. Zeus paukuttelee kursailematta mielipiteensä asiasta;
nykyajan lapsipsykologilla saattaisi olla sanavalinnoista jotakin huomauttamista.
Toki vammat tulevat kuitenkin asianmukaisesti lääkityiksi ja
toisetkin palailevat sotakentältä Olympon iloihin saatuaan asiat
mieleiselleen tolalle taas.
|
o AJK kotisivu o Ilias