04 Rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi
Jumalaista juonitteluaNektaria siemaillen jumalväki seurailee tilanteen kehittymistä. Zeus antaisi asioiden sujua omalla painollaan, niin kuin alhaalla on sovittu, jolloin hänelle mieluinen Troija säästyisi sodan kauhistukselta. Thetikselle annettua lupausta ei näköjään tässä vaiheessa muistella. Vaimo ja tytär ovat kuitenkin satsanneet mielestään liian paljon tämän pelin valmisteluun ja Heren luvattua, että hänkin on vastaavasti valmis luopumaan omista suosikeistaan, Athene saa tuiskahtaa tähdenlentona joukkojen välimaastoon. Erikoiset luonnonilmiöt on siis tulkittu sodan enteiksi tuolloinkin. Athenen tehtävänä on saada troijalaiset rikkomaan valansa, ja näin myös tapahtuu. Herkkäuskoinen Pandaros retkahtaa valepukuisen jumalattaren siivekkäisiin sanoihin ja ampuu komealla jousellaan Menelaosta haavoittaen tätä rautakärkisellä nuolella - onneksi vain lievästi, kiitos vyön ja muiden varusteiden sekä jumalattaren suojeluksen. Agamemnon kammostuu verentuloa ja vannoo kostoa valapatoille, vaikka veli vakuuttaa vamman olevan vaaraton. Kuulun Asklepioksen poika haetaan välskäriksi, ja tämä poistaa nuolen sekä lääkitsee haavan kentauriyrtein.Kaikki keinot ovat sallittujaYlipäällikkö Agamemnon suorittaa nyt viimeisen kierroksen joukkojensa keskuudessa. Toisiin hän käyttää keppiä, toisiin porkkanaa sotavimman nostattamiseksi. Isienkin uroteot vedetään esiin poikien kannustamiseksi vastaaviin urotöihin taistelussa, joka on pian alkava. Miesvilinässä kohdataan kaikki tärkeimmät päälliköt, jotka näytetään jälleen ikään kuin lähikuvassa, jotta heidän ominaisuutensa kävisivät tutummiksi: jalo ja uskollinen Idomeneus, vanha ja viisas puhetaituri Nestor, molemmat uljaat Aiaat, älykäs ja monineuvoinen Odysseus, sankarillinen Diomedes, vähemmän fiksut alipäälliköt…onhan näitä tyyppihahmoja ja juonikuvioita tajuntaamme iskostettu myöhempinäkin aikoina esim. lännenfilmien maailmassa. Kyllä tämä vuosituhansien takainen juttu alkaa vähitellen imeä mukaansa, niin epätodennäköiseltä kuin se alussa tuntuikin.Inhorealismia antiikin tapaanVarsinaiseen taisteluun käydään vetisin vertauksin: kuin aaltojen rivit jäljekkäin kalliotörmään tai kuin tulvivat tunturivirrat, jotka syöksyvät yhteen. Ensiksi kaatuvat mainitaan tarkasti nimineen ja isineen - jopa nimen saantihistoria saatetaan selostaa taistelun tiimellyksessä. Anatomisia yksityiskohtia ei säästellä: missä suljuvat suolet, missä lävistetään ohimoluut. Tätä sotaa ei käydä päämajassa nappia painamalla: päälliköt taistelevat siellä rivimiesten rinnalla ja kumppanin kaatuminen kostetaan välittömästi. Mies runtelee miestä. Arvokkaat varusteet pyritään riistämään kaatuneilta voiton kunniaksi ja häviön korostamiseksi, mutta aina se ei onnistu. Jumalat eivät suinkaan malta pysyä poissa taistelukentältä. Athene on edelleen mukana kuvioissa kreikkalaisten puolella, Apollo taas kannustaa troijalaisia todeten ettei vastustajien ruumis ole raudasta eikä kivestä, eikä pelätty Akhilleuskaan ole mukana taistelussa. Mukana häärivät lisäksi sodan jumala Ares sekä sisarensa hillitön, riehuva Riita ja Vaino ja Hirmu: ei kenenkään puolella, kaikkia vastaan? Tässä kai on personoituna itse yltyvä taistelun melske. Ylimmät jumalat seuraavat varmaan aitiopaikoiltaan, kuinka Troijan ja Akhaian miehet sortuvat suin somerikkoon. Kuoleman kuvausten karmivasta tarkkuudesta huolimatta yleisvaikutelmaksi jää, että Homeros laulaa sorean sotaisen taudin ylistystä. Oli tärkeää, että taistelu pääsi alkamaan, sopuratkaisusta ei olisi ollut sankarieepoksen aiheeksi. Jumalten juonittelu vapauttaa ihmisrievut moraalisesta ja eettisestä kokonaisvastuusta kohtalon heiteltäviksi, jolloin henkilökohtainen urheus on viime kädessä miehen mitta. Nyt erotellaan jyviä akanoista. Ateenalaisten laulun sanatkin alkavat muistua mieleen: kaunis on kuolla kun joukkosi eessä urhona kaadut…nuorukaiselle kuolla kuuluu. Vai kehittyykö tarinasta kuitenkin vallan ja väkivallan tutkielma: mitä sota tekee ihmisille, mikä on sodan logiikka. Perin huonosti tunnen näitä asioita, kun en ole Clausewitziä lukenut -vielä ainakaan.SivupolkujaOheislukemistakin tahtoo kertyä eepoksen rinnalle. Kirsti Simonsuuri kirjoittaa kirjassaan Ihmiset ja jumalat: "Agamemnon on ylimielinen, hänellä on hybris, joka on kreikkalaisten eettisen käsityksen mukaan suuri onnettomuuksien aiheuttaja. Tapa, jolla Agamemnon käyttäytyy, ennakoi hänen tuhoaan. Hän ei itse tajua sitä, koska hän on kuningas ja voittaja." Tämä yhdessä Atreun suvun aikaisempien traagisten vaiheiden kanssa luettuna auttaa ymmärtämään sitä pahaenteisyyttä, joka Agamemnonin mahtavaan hahmoon tuntuu Iliaan alkuriveiltä alkaen sisältyvän. Simonsuuri toteaa kyllä myös, että Homeroksen lukeminen avoimin mielin on meidän aikamme eurooppalaiselle lähes mahdotonta tekstiin sisältyvän sivistyksellisen painolastin vuoksi: tietoisuus korkeakulttuurisen kirjallisen myytin olemassaolosta velvoittaa. Tuntuu, että pitäisi ymmärtää -ei vain viihtyä tai olla viihtymättä, niin kuin jonkin nykykirjan parissa. Tähän kuoppaan onkin helppo langeta!
|
||
PalautettaKorpela Asko: Varmaan osut ytimeen
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021002 (20020724) o 
o AJK kotisivu o Ilias