01 Alkunäytös (1. laulu)
Lukupiirin ansiosta hankin kesän alussa ikioman Iliaan. Akateemisen
hyllystä löytyi pienen etsiskelyn jälkeen yksi pokkariversio
Mannisen suomennoksesta: uunituore 7. painos, jossa E. Linkomiehen johdanto
ja O.E. Tudeerin selitykset ovat onneksi edelleen mukana. Tuossa se on
kuukauden päivät pöydänkulmalla odotellut. Taitaa olla
12 vuotta kulunut siitä, kun päätin paikata aukon sivistyksessä,
ja lainasin kirjastosta samaisen opuksen. Mielikuvat edellisestä lukukerrasta
eivät ole kokonaan häipyneet, mutta eivät ne kirkkaitakaan
ole. Muistan, että runomitta jäi silloin soimaan päässä
samoin kuin taannoin Kalevalaa lukiessa, oudompana tosin. Vierasta kieltähän
tämä teksti melkein on takaperoisine sanajärjestyksineen,
monine lyhenteineen ja kummine koukeroineen: aluksi lukeminen on vaikeaa,
vähitellen alkaa sujua. Vieras on aluksi maailmakin, johon matka käy,
ja oma tietämys klassisen kulttuurin juurista paljastuu heti kovin
ohueksi. Outoja nimiä, vieraita paikkoja, unohtuneita ja tuntemattomia
jumalia, monimutkaisia sukulaisuussuhteita…vaan tutummiksi nekin käyvät
lukemisen edistyessä. Paljon helpompi oli silti tarttua Kalevalaan!
Alkunäytös (1. laulu)Aloituksessa ei turhia kursailla: suinpäin keskelle dramaattista kohtausta vain, ihan kuin ooopperassa tai teatterissa. Tarina alkaa kehkeytyä valmiissa maailmassa, jolla on oma rakenteensa ja historiansa, mutta joka on minulle uppo-outo. Lopun selitykset ovat ahkerassa käytössä, kunnes alan oivaltaa, että niistä on loppujen lopuksi aika vähän apua kokonaisuuden hahmottamisessa. Tietysti on hyvä ymmärtää sanat, mutta loppujen lopuksi Homeros on hyvinkin lukijaystävällinen käyttäessään kertausta tehokeinona: ainakin tärkeimmät asiat erottuvat tekstistä. Ilias rakentuu sellaisen tarustomäärän päälle, että kaikkia pohjamutia ei millään pysty kaivelemaan. Henkilöitä kuvaavat lisämääreet auttavat myös erottamaan tyyppejä toisistaan, suomentaja on ilmeisesti joutunut välillä hikoilemaan niitä sorvatessaan.Troijan sotaretkellä on siis oltu jo vuosia, sotasaalista saatu matkan varrelta - ja nyt ongelma syntyy siitä, että isä Khryses saapuu vaatimaan tytärtään takaisin, mutta ei saa, kun ei anneta. Sydämistyneenä, pappi kun on, hän saa Apollon lähettämään kulkutaudin leirin menoksi. Isossa väkijoukossa tauti tietenkin leviää tehokkaasti ja aiheuttaa kauhua. Tietäjän neuvon mukaan tyttö palautetaan isälleen lahjusten kera, mutta vahinko on jo tapahtunut. Sotajoukon ylipäällikkö Agamemnon ja voimamies ja sotasankari Akhilleus ovat riitautuneet. Pohjalla tuntuu olevan vanhoja jännitteitä, jotakin hampaankolossa varmaan. Agamemnon vie vallanpitäjän oikeudella Akhilleuksen naisen oman menetyksensä korvaukseksi, ja Akhilleus vetäytyy laivojensa luo jurottamaan. Nuorten sankarien lailla (vrt. Kalevala) hän saa apua äidiltään, joka vetoaa itse ylijumala Zeuksen myötätuntoon aiheuttaen samalla eturistiriitoja olympolaisissa piireissä. Puoliso Here (eikö meille koulussa puhuttukin Herasta?) kun on jo oman puolensa valinnut… Juonen aloituskuvion lisäksi tekstistä nousee esiin muitakin asioita. Meri on tärkeä asia, meri ja laivat ja niiden joutuisa kulku. Miesten kunnia samaten, sen loukkaaminen ei käy päinsä mitenkään. Naisten ääntä sen sijaan emme kuule, tuppisuina nämä kukkeakulmat kulkevat minne käsketään. Ihan tulee ikävä pahasuista Pohjolan tytärtä. Demokratia on miesten demokratiaa: tärkeissä asioissa kutsutaan väki kokoukseen ja puheenvuoroja käytellään seremoniaalisen sauvan antamalla oikeudella -sieltäkö puheenjohtajan nuija on lähtöisin? Jumalien aktiivinen osuus kuolevaisten maailmassa hämmästyttää edelleen. Uhrausmenojen ansiosta ihmisetkin saavat pitoruokaa syödäkseen, jumalat puuttuvat tapahtumien kulkuun sekä pyydettäessä että pyytämättäkin, riitelevät ja rakastavat ja tuntuvat kaikin puolin ihmisten kaltaisilta, mutta pystyvät heitä voimallisempiin tekoihin. Toiset juoksevat asioilla, toiset tekevät suuret suunnitelmat, kullakin on omat intressinsä ja suosikkinsa. Aika monimutkainen ja riskialtis systeemi, mutta ehkä entisinä (tai nykyisinä!) monimutkaisina ja riskialttiina aikoina hyvinkin toimiva. Melkoisen sekavissa tunnelmissa päätän ensimmäisen laulun. Tämän kommentoiminen tuntuisi vaativan enemmän sulattelua, lukukertoja ja aikaa kuin kuvittelinkaan, tai sitten on tyytyminen hajahuomioihin. Ainakin helteen hellittämiseen asti!
|
||||
PalautettaPekka Pihlanto: Selitykset tarpeen
Asko Korpela: Serkkuhan ui syvällä liemessä jo alusta lähtien!
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020820 (20020714) o 
o AJK kotisivu o Ilias