|
Viimeisissä lauluissa on taistelun melske jätetty vähemmälle ja etusija annettu kuolleittein asianmukaiselle hautaamiselle. Patroklolle vietettiin jo komeat peijaiset ja nyt on Hektorin vuoro. Sodan jatkoselvittelyjä käydään voittajan ehdoilla, sen tämäkin laulu osoittaa - tai viime kädessä jumalten tahdon mukaan.
Troiassa surraan Hektoria ja myös sitä, että hänen ruumiinsa uhkaa jäädä koirien raatelemaksi. Akhilleus häpäiseekin Hektorin ruumista joka aamu vetämällä sitä pitkin maita ja mantuja. Se ei kuitenkaan tuo hänelle lohdutusta suruun. Ja lopulta jumaltakin kyllästyvät moiseen menoon. Niinpä sitten suostutellaan Thetiin avulla sekä Iristä ja Hermestä sanansaattajina käyttäen Akhilleus luovuttamaan Hektorin ruumis Priamolle lunnaita vastaan.
Kovin salaperäiset ovat luovutusmenot, kun ne yön pimeydessä hoidetaan. Priamon hengen puolesta pelätään niin Troiassa kuin Akhilleun laivallakin. Ja yön selkään hän laivoilta lähteekin Hektorin kera. Hektoria itketään Hekaben ja Andromakhen, vieläpä Helenenkin johdolla. Zeun määräämän "tulitau'on" aikana saatetaan Hektor kunnialla hautaan ja pidetään peijaiset.
Kaunis loppu saadaan sotaiselle eepokselle, kun vihoitellut Akhilleus vihdoin leppyy - jumalten tahdosta, omaa vanhaa isäänsä muistaen.
|
o AJK kotisivu
o Ilias