|
Hautajaismenot
Akhaijit palaavat leiriinsä, nyt on Hektor surmattu ja taistelu taisteltu. On aika haudata Patroklos. Ruumiille osoitetaan monenlaista kunnioitusta, sen ympäri ajetaan valjakoilla, ruumis peitetään taistelutoverien hiuksilla. Uhreista ei myöskään ole puutetta, on uuhia, härkiä, orhia ja kotikoiratkin. Kaiken kruunaa tätä tarkoitusta varten siepatut kaksitoista Troian sulhoa, jotka surmataan ja palavat samalla roviolla Patroklon kanssa. Rovion syttäminen ei suju kommelluksitta, mutta lopulta Patroklon tuhka saadaan kultaiseen astiaan ja haudataan. Mutta haudataan matalalle, jotta hänen viereensä on sitten helppo haudata vielä Akhilleus, kuten Patroklon haamu halusi.
Hektor on jätetty koirien armoille, mutta Afroditen ambrosiaiset voiteet suojelvat ruumista koirilta ja Apollon pilvi päivänpaahteelta.
Kilpakisat
Patroklolle pidetään kunnon peijaiset. Kilpaa käydään hevosajossa, nyrkkeilyssä, painissa, miekkailussa (kai peitsen heiluttelua näin voi kutsua), ammunnassa, juoksussa ja kiekonheitossa. Akhilleus ei itse osallistui kilpaan, olisihan hän ylivoimainen lajissa kuin lajissa. Sen sijaan hän tarjoaa runsaat palkinnot, joilla naisen arvokin mitataan neljän härän veroiseksi. Kattilajalka on arvokkaampi, mutta ilmeisesti askareiltaan anitaitavat ovat vähän arvokkaampia.
Hevosajoissa on piirteitä nykyajan formulamaailmasta, palkinnot ovat huimat, välineet ratkaisevat ja vaikka tallimääräyksiä ei tunnetakaan, tuloksista valitetaan. Sen sijaan nykyään harvoin nähdään vastaavaa kuin se miten Menelaokselle riitti saada vain oikea ratkaisu, ei parempia palkintoja.
Tutut päämiehet ovat menestyneet kilpakisoissa, kuka missäkin lajissa. Viimeisenä on vuorossa peitsenheitto, johon ilmoittautuu myös itse Agamemnon. Akhilleus suo voiton hänelle ilman kilpailua. Akhilleun viha näyttää todella laantuneen.
|