|
Vihdoin
Vihdoin kohtaavat Hektor ja Akhilleus. Tätä laulua on odotettu koko eepoksen, mutta oliko se nyt sitten lopultakaan sen arvoista. Molemmat sankarit joutuvat jumalten puijaamiksi, Apollo johdattaa Akhilleusta harhaan ja Athene hämää Hektoria. Sankarit juoksevat ympäri Troian muureja, kun Zeus punnitsee kultaisella vaa'allaan heidän kohtaloitaan. Tarvittiinko puntarointi, vaikka Zeus oli jo lauluja sitten kertonut mitä tuleman pitää.
Akhilleus - sankari?
Akhilleus on taistoon liityttyään tappanut vimmoissaan kaikki jotka vain eteen ovat osuneet. Apollon johdattamana ja vihan vimmoissan hän jo väliin kadottanut maaliinsa. Akhilleun hääriessä tappotöissään muualla, on Hektor päässyt lähelle turvaa Troian porteille. Hän tuumii, olisko sittenkin paras mennä porttien suojaan turvaan, ylpeys ei kuitenkaan anna myöten ja niin hän käy kohti kuolemaansa. Priamos ja Hekabe ovat Hektorin surman yleisönä, Andromakhelle tilanne paljastuu vasta Hektorin jo kuoltua.
Kuolinkamppailussaan Hektor anoo, että hänen ruumiinsa luovutettaisiin lunnaita vasten Ilioniin. Tarjous ei Akhilleukselle sovi, vaikka itse asiassa ulkopulisesta tuntuu, että Hektorin tarjoamat lunnaat ovat juuri ne mitä sotaretkeltä lähdettiin suurella miesmetelillä hakemaan. Lunnaat tosin taitaisivat tyydyttää ennemminkin Agamemnonia, ei Akhilleusta, joka tuntuu vain palauttavan luokattua ylpeyttään suurilla surmantöillä. Niinpä Akhilleus ryhtyykin perinpohjaiseen ruumiin häväistykseen. Sankarillistako, epäilenpä.
|
o AJK kotisivu
o Ilias