Tässä luvussahan voimasuhteet taistelukentällä varsinaisesti
vasta kääntyvät. Vaikka eturintamalla taistelevien akhaijeihin
mieliin on Poseidon jo onnistunut valamaan uutta itseluottamusta ja taisteluintoa,
vallitsee laivoilla tappiomieliala. Nestor hoivailee haavoittunutta Makhaonia
ja kuulee yhä lähempää taistelun ääniä.
Hän lähtee ottamaan tilanteesta selvää ja kohtaa surkeuden
suuren, korskeat iliolaisert ahdistavat akhaijia. Vanha Nestor miettii
lähteäkö mukaan taistoon, mutta päättää
kuitenkin mennä tapaamaan Agamemnonia. Joukkojen johtaja Agamemnon
on jo valmis lähtemään yön tullen pakosalle, kas "karkota
vaaraa kauniimp' on kuin sortua surmaan." Odysseusta ei moinen puhe miellytä,
Zeun määräyksestä akhaijien on taisteltava viimeiseen
mieheen. Joukon nuorimman Diomedeen neuvosta lähdetäänkin
sitten kannustamaan asekumppaneita, kun haavoinensa he itse eivät
ole kykeneviä taistoon.
Here viekastelee
Taistelu ei ole enää vähään aikaan kiinnostanut
Zeuta. Hänen välinpitämättömyytensä varjossa
on Poseidon uskaltanut toimia ja nyt on Heren vuoro. Here päättää
viekkaudellaan ja lemmentöillä varmistaa, ettei Zeus vastedeskääm
puutu taisteluun. Afroditelta saamillaan hurmauskeinoilla ja lahjomansa
Unen avulla Here onnistuukin suunnitelmassaan. Kummaa on jumalien käytös,
Here lahjoo Unen lupaamalla hänelle morsioksi armaan Pasithean ja
Zeus kerskaa Herelle muilla naisillaan. Luulisi Heren antaneen Zeun kuulla
kunniansa, mutta Here pitää suunsa kiinni saavuttaakseen omat
tarkoitusperänsä. Aikamoista kaupankäyntiä.
Hektor herpaantuu
Runon lopuksi palataan taas jo viime runoista tuttuun rintaman ryskeeseen.
Poseidon hehkuttaa akhaijien sotaintoa saatuaan tiedon Zeun unesta. Vammoistaan
huolimatta Agamemnon , Odysseus ja Diomedes organisoivat joukkoja. Intoa
ja asevarjeita tarvitaankin, sillä loistava Hektor rynnistää
myös joukkoinensa taistoon. Aias ja Hektor ovat vastakkain, Hektorin
keihäs ei onnistu lävistämään Aiaan kilpeä.
Aias koppaa maasta kiven, jolla sortaa Hektorin somerikkoon. Hektoria ei
kuitenkaan surmata, häntä suojelemaan kiirehtivät Ilionin
urhot. Tajuton Hektori viedään vaunuilla pois taistelukentältä
ja virvoitellaan Ksanthos-virran vedellä. Hektorin häviäminen
taistelukentältä nostaa entisestään akhaijien intoa
ja niin päästään taas liiankin tuttujen veristen kuvausten
ääreen. Tällä kertaa on Oileun Aiaan vuoro olla teurastajista
tehokkain.
Nyt jäädään odottelemaan kauanko Zeun torkut jatkuvat
ja kauanko Akhilleus laivallaan vielä viihtyy.
|
Palautetta
Pirjopäivi: Varusääret
voitolle
| Pirjopäivi: |
Vertailin mielessäni näitä kommenttejamme Kalevala-kommetteihin
ja huomasin, että jostakin syystä Ilias-kommenteissa sävy
on yleisesti vakavampi kuin oli Kalevala-kommenteissamme.Pirjo on kuitenkin
pystynyt pitämään välimatkaa ja saanut kuvaan huumoria:"Akhilleus.Jäärä"
ja nyt "Varusääret voitolle". Määre "varusääri"
tuo mieleeni Väiski Vemmelsäären ja hupsis, jäyhään
tunnelmaan tuikahtaa huumorin säde.
|
Korpela Asko: Mitä
ovat varusääret?
| Asko: |
Tuntuu osuvalta vertailusi Kalevalan ja Iliasin kesken. Itse olen pitkään
ihmetellyt tätä nimenomaista 'varusääret'-sanaa. En
tosin mitään huvittavaa ole siinä osannut nähdä.
Kuvittelen, että se on näitä 'Mannisen attribuutteja'. Mitä
mahtaa merkitä? Olen ajatellut, että olisi muokattu [keksitystä]
sanasta 'varussääri' ja tarkoittaisi säärisuojusta,
siis säärisuojuksin varustettuja sotureita.
|
|
o AJK kotisivu o Ilias