|
Akhilleus. Jäärä.
Agamemnonia alkaa huolettaa akhaijien viimeaikainen heikko menestys taistelussa. Hän on jo valmis jättämään leikin sikseen ja kääntämään tasalaitaiset laivansa kohti kotia. Jääköön Troian valloitus ja Helena. Nestorin neuvosta päätetään lähteä kysymään, joko Akhilleus olisi valmis lopettamaan murjotuksensa ja liittymään yhteiseen taistoon. Helpoksi ei taivutustyötä arvella ja Agamemnonin ahdinkokin taitaa olla suuri, kun hän lupaa lohdutuslahjoiksi niin riidan syyn Brisein tyttären kuin oman tyttärensäkin Akhilleukselle puolisoksi sekä hyösteeksi vielä maata ja mammonaa.
Lähetystö löytää Akhilleuksen laivaltaan ja kertoo Agamemnonin tarjoamista sovintolahjoista. Mutta ei, eivät kelpaa ne Akhilleukselle. Hän on täynnä pyhää vihaa Agamemnonia vastaan. Ei hän helly myöskään säälittelemään taistelukumppaneitaan, jotka leirissään odottavat peloissaan Akhilleusta apuun. Akhilleus, joka ensimmäisessä laulussa vielä kaipasi suurta kunniaa, tuntuu nyt vihansa sokaisemana vaipuneen välinpitämättömyyden tilaan. "Taistelit innoin tai koton' istuit, yksipä saalis; yksipä kunnia on, olit kehno sa tai uros kelpo; maineeton tai mainehikas saman kuoleman saapi."
Akhilleuksen "kummin" Foiniksen kertoma varoittava tarina Meleagroksesta ja siitä miten voi käydä, kun joutuu ja jää vimmaisan vihan valtaan sekä Aiaan sattuvat sanat saavat jääräpää Akhileuksen vihdoin vähän myöntymään. Hän on liittyvä taistoon, kun Hektor uhkaa hänen oman kansansa miehiä ja laivoja. Tähän viestiin on niin sannviejien kuin Agamemnonin ja muitten akhaijien tyydyttävä. Lisää verenvuodatusta siis luvassa.
|
o AJK kotisivu
o Ilias