Edellinen laulun lopussa jäivät troiattaret kyynelehtimään
Hektoria, vaikka hän vielä oli täysissä voimissaan.
Seitsemännen laulun alku saa uumoilemaan, ettei häntä turhaan
itketty. Hektor on käymässä kaksintaisteluun hurjinta akhaijia
vastaan. Ei lupaa hyvää... Toisin olivat jumalat kuitenkin päättäneet
ja niin Hektor heiluvaharja kuin aaluva Aias selviävät mittelöstään
ehjin nahoin, omiensa suureksi riemuksi.
Kaksintaistelu - taas
Athenen ja Apollon sopimuksesta sota yritetään ratkaista joukkoja
säästävällä kaksintaistelulla. Hektor on Troian
edustaja ja arvan noston jälkeen akhaijien edustajaksi valitaan Aias.
Jo kerran aiemmin yritettiin sota ratkaista Menelaoksen ja Pariin kaksintaistelulla,
mutta se taistelu päättyi ratkaisemattomaan. Olisiko nyt parempi
onni, kun menettelytavalla on jumalten siunaus? Mutta ei, ei selviä
tämänkään taiston voittaja. Hektor ja Aias pokkaavat
toisilleen, vaihtavat lahjoja ja palaavat omiensa leiriin.
Naista ette minulta vie!
Ei tunnu tulevan sodasta loppua, ei joukkotaisteluissa ei kaksintaisteluissa.
Antenor ehdottaa troialaisille ja apukansoille, että luovutetaan Helene
aarteineen Atreun pojille, niin eiköhän valaliittojen vastainen
taistelu lopu. Pariille se ei sovi, aarteet voi kyllä antaa ja vielä
sakkoakin päälle, mutta ei Helenaa, ei. Tarjous saatetaan akhaijienkin
tietoon, mutta he eivät ilman Helenaa palaa takaisin Argosmaahan.
Vastaus oli odotetun lainen. Ihme nainen tuo Helena!
Naisasioissa troialaiset ja akhaijit tuntuvat olevan yksituumaisia.
Paris ei luovu Helenasta, vaikka se yleisen edun kannalta hyvä olisikin
ja nainen viekkaudella omaksi huokuteltu. Iliaan alussa Akhilleus ehdotti
Agamemnonin sotasaalisneidon luovuttamista takaisin isälleen, jotta
Apollon viha akhaijeja kohtaan saataisiin laimenemaan. Ei ollut Agamemnon
tuumaan alkuunkaan suostuvainen, vaikka lopulta taipuikin. Akhilleus taas
murjottaa edelleen Agamemnonin ryöstettyä häneltä Brisein
menetetyn neidon tilalle.
Peijaiset
Hektorin ja Aiaan ottelun jälkeen saadaan aikaan taisteluihin tauko,
jonka aikana ruumiit kerätään tantereelta ja poltetaan.
Akhaijit rupeavat Olympon yllätykseksi rakentamaan muuria laivojensa
suojaksi. Poseidon ihmettelee " …ihmist' onkopa maall' avaralla, jok' antais
mieltään, aikeitaan toki tietää kuolematonten." Samaa
voinevat ihmiset ihmetellä jumalista, niin oikullisia heidänkin
toimensa ovat.
Lopuksi kuvataan akhaijien ja iliolaisten tahoillaan nauttimaa iltasta.
Uhkaa on ilmassa salamoiden merkeissä ja tunnelma hautausurakan jälkeen
varmaan alakuloinen, ei siis ihme, että Lemnoksen viinilaivan antimilla
on kulunkia, toki Zeullekin osansa tarjotaan.
|
o AJK kotisivu o Ilias