Ei armoa tunnettu lain
Taistelun melske jatkuu jatkumistaan. Jumalat ovat ainakin hetkeksi vetäytyneet
sivummalle. Akhaijit painostavat ja Diomedes jatkaa riehumistaan. Vaunuja,
sotisoppia ja aseita ryöstetään sotasaaliiksi, vanhan Nestorin
mielestä liiankin innokkaasti. Ensin kun kuuluisi tappaa ja sitten
vasta ryöstää. Menelaos jo aikoo hempeillä ja säästää
Adrestoksen hengen runsaitten lunnaitten toivossa. Agamemnon ei sääliä
hyväksy ja surmaa itse keihällään Adrestos-paran. Troia
on ahdingossa, eikä muuta apua keksitä kuin jumalille uhraaminen.
Hektor lähetetään kaupunkiin kehoittamaan vaimoja ja äitejä
uhraamaan Athenelle sotaonnen kääntämiseksi.
Majaystävät
Jonkinlaista inhimillisyyttäkin taistelun tiimellyksessä tavataan.
Vastakkain joutuvat Glaukos ja Diomedes. Ennen kuin syöksevät
peitsensä toistensa rintaan, taistelijat syventyvät perinpohjaiseen
sukuselvitykseen, jonka perusteella selviää heidän olevan
majaystäviä. Mitähän majaystävyys tarkkaan ottaen
oikein tarkoittaakaan? Joka tapauksessa Glaukos ja Diomedes tekevät
ystäväliiton ja vaihtavat asuja. Muistuttaa kovasti jalkapallo-ottelujen
loppuseremonioita! Vaihtokauppa on kyllä Glaukokselle kovin epäedullinen,
joten alkaa ystävyys haiskahtaa heti alussa. Glaukoksen esi-isän
Bellerofonin kohtelu Lykiassa taas muistuttaa kovasti Pohjan akan harrastamaa
vävykokelaitten koettelua.
Veljekset ja natokset
Laulun lopussa kohtaamme kaksi pariskuntaa, joiden suhde sotaan on aivan
vastakkainen. Parista ja Helenea voitaneen kutsua sotasyyllisiksi. Paris
pakoilee taistelukenttää, jonne Helene häntä yllyttää.
Helene on häpeissään, kun ihmiset pilkkaavat ei vain hänen
tohvelisankarimiestään vaan myös häntä itseään.
Hektor ja Andromakhe ovat selvästi luisumassa kärsijän osaan.
Hektor täyttää velvollisuutensa taistelukentällä
liiankin tunnollisesti. Andromakhesta olisi parempi olla vähän
varovaisempi eikä aina eturintamassa rientää vihollista
vastaan. Syytä hänellä onkin pelätä, sillä
sota on jo vienyt hänen isänsä ja veljensä. Äiti
joutui orjaksi ja sama kohtalo odottanee häntäkin, jos iliolaiset
sodan häviävät. Jos kärsivät miehet taistelukentällä,
lopullinen sodan hinta jää naisten ja lasten maksettavaksi.
Andromakhen seitsemän veljen kaatuminen samana päivänä,
tuo mieleen Malahiden linnan Dublinin lähellä. Sen tammisessa
ruokahuoneessa söivät katolisen Talbotin perheen jäsenet
aamiaistaan ennen Boynen taistelua vuonna 1690. Ei yksikään heistä
palannut Wilhelm Oranjelaisen lyötyä Jaakko II:n katoliset joukot.
Eikä sen taistelun laineet ole vieläkään kokonaan laanneet
ainakaan Pohjois-Irlannissa.
|
Palautetta
Korpela Asko: Glaukos
| Korpela: |
Kiittelen monesta selventävästä yksityiskohdasta. Sotasyyllisyysnäkökulma.
Kumpi mies onkaan tohvelisankari, uusi vai entinen? Kun viitsisi tarkistaa!
- Siis ilmeisesti nykyinen, iliolainen. Sotaa piileskelee. Mutta niinhän
se entinenkin, Agamemnon, peräytymistä useampaan kertaankin ehdottelee.
Painaisiko mieltä se että oman henkilökohtaisen asian takia
koko kansa sotaan johdetaan? - Olisi aihetta.
Glaukos. Onko jotain tekemistä glaukooma silmäsairauden kanssa.
Itse sellaista poden. Sokeus lopputuloksena, ellei hoideta: tippaa silmään
joka aamu ja ilta. Selityksissä ei mitään, mikä viittaisi
silmäsairauteen.
|
|
o AJK kotisivu o Ilias