Hyppään mukaan Ilias talkoisiin näin jälkijunassa ja kirjaan vaikutelmani neljästä ensimmäisestä laulusta tähän kertaan. Ilias seilasi kyllä mukanani Saaristomerellä neljä viikkoa, vaan en saanut siihen tartutuksi kesähelteisellä merellä. Vaikeuksia alun kanssa on kommenteista päätellen ollut muillakin lukupiiriläisillä. Toki Ilias olisi merellä luettavaksi sopinut: "Nostivat maston taas, levähyttivät valkean purjeen. Tuuli sen pullisti, ja riemuisaa kohinaansa pauhaten kuohuvat aallot soi kokan kiitävän alla. Laivapa laskettain yli aaltojen matkasi tietään." Kun vihdoin pääsin viime viikolla laulujen luentaan, oli tunnelma
parvekkeellamme edelleen asiankuuluvan välimerellinen; illan hämärtyessä
shortsilämmintä ja säestyksenä, jos ei nyt kaskaiden
niin sentään kotoisempien pikkulintujen laulu.
Jumal- ja ihmishahmojen sekametelisoppaIlias alkaa heittäyttymällä keskelle runsasta henkilögalleriaa. Osa heistä on jumalia, osa ihmisiä, osa akhaijia, osa iliolaisia. Selitysosan ansiosta heitä saa sentään ryhmiteltyä. Hahmojen välillä vallitsee melkoinen viha- ja rakkaussuhteiden sekä sukulaisuhteiden verkosto, Zeun pojista ja tyttäristä ei ainakaan ole puutetta. Pyörällehän siitä pää meinasi mennä. Ajatuksiani selvittääkseni hahmottelin paperille ensimmäisessä runossa esiintyviä henkilösuhteita ja heidän välisiään konflikteja. Ainakin seuraavia eri tason jännitteitä nuoliverkkoni kuvasi: · Akhaian ja Troian välinen sota, jossa Agamemnon joukkoineen yrittää palauttaa kauniin Helenan Troiasta takaisin omiensa joukkoon. Onkohan tuo tosiaan sodan ainoa syy? · Akhajien leirissä Agamemnon, joukon johtaja uljas, ja Akhilleus, kunnianhimoinen sotaurho, vievät vuorotellen toiselta naisen. Kun Akhilleuksen neuvon mukaan on vihdoin viimein luovutettu Agamemnonin sotasaaliiksi joutunut neito takaisin isänsä huostaan ja lepytetty nääin Apollon viha, vie Agamemnon Akhilleuksen neidon. Akhilleus on syystäkin loukkaantunut, mutta tuntuu kaipaavan neitoaan enemmän kuolematonta mainetta. · Zeun ja Heran välinen perheriita, jonka saa aikaan Heren mustasukkaisuus. Mustasukkaisuuden syynä on Zeun neuvonpito Thetiksen, Akhilleuksen äidin, kera tavasta, jolla Akhilleus saisi niittää kunniaa.Kiistoissa tuntuu kärpäsestä tulevan härkänen.
Niin jumal- kuin ihmisolentojen toimintaa ohjaa kateus ja henkilökohtainen
kunnianhimo. Helposti loukkaannutaan - aivan kuin Lemminkäinen jäädessään
ilman kutsua Pohjolan häihin ja seuraukset ovat Iliaassa myös
yhtä tuhoisat. Yksilön etu ajaa "yhteiskunnan" edun ohi.
Oikukkaat jumalatJumalten osa on mielenkiintoinen, vähän huvittavakin. He katsovat korkeuksistaan Akhaijien ja Troian taistelua kuin jalkapallo-ottelua ikään. Here ja Athene ovat kiihkeitä Akhaian faneja, Apollon puolestaan Troian, toiset jumalista suhtautuvat neutraalimmin peliin kulkuun. Jumalat keskenään puolestaan näyttelevät varsinaista saippuasarjaa mutkikkaine henkilösuhteineen, jossa sivurooleja riittää myös maallisimmille hahmoille. Saippuaoopperan oleellisena elementtinä on puuttua maanpäällisen jalkapallo-ottelun kulkuun Olympon tilanteen ja jumalten omien etujen ja sitoumusten vaatimalla tavalla. Ketä autetaan ja kenen tielle saatetaan vastuksia riippuu Olympon suhdeverkoston kulloisestakin tilanteesta. Maan päältä yritetään vaikuttaa jumaliin uhrien avulla, väliin onnistuen väliin ei. Jos näihin jumaliin uskoo, on monet kummallisetkin tapahtumat ja sattumat helppo selittää jumalten ennusmerkeiksi.Naisen asemaTähän on pakko tarttua. Nainen tuntuu tavalla jos toisella olevan kiistan kuin kiistan takana, mutta toisaalta häntä kuunnellaan yhtä vähän kuin Luumäen seurakunnassa. Jo kymmenettä vuotta käydään sotaa Helenan palauttamiseksi Troiasta, kukaan tuskin häneltä on kysynyt haluaako hän palata ja kannattaako hänen vuokseen sotia. Tosin jos Iliaassa vallitseva yleinen turhamaisuus ja oman maineen kohotus on Helenankin päämääriä, lienee vastaus ollut kyllä. Valaliittoa vannottaessa ainakaan ei kukaan vaivaudu kysymään Helenan mieltä, vaikka juuri häntähän vala koskee. Kilpakosijat Väinämöinen ja Ilmarinen sentään jättivät ratkaisun morsianehdokkaansa Pohjolan neidon itsensä tehtäväksi.Kaksintaistelu ja valojen rikkominenMenelaos, jolta Helena vietiin, on ensimmäisisä lauluissa jotenkin sivustakatsojan roolissa. Luulisi juuri hänen olevan taisteluintoa täynnä. Kolmannessa laulussa hän sitten ottaa paikkansa akhaijien edustajana kaksintaistelussa. Menelaos voittaa taistelussa Aleksandroksen ja valaliiton ehtojen mukaan tilanteen pitäisi nyt olla selvä. Helena palatkoon akhaijien mukana ja rauha vallitkoon maassa. Jumalatar Afroditen väliintulon ansiosta Aleksandros alias Helenan viekoittelija Paris kuitenkin pelastuu. Afrodite vie Aleksandroksen Helenan luo ja taistelijan katoaminen kentältä jättää niin Menelaoksen kuin muutkin ymmälleen.Valat rikotaan, sitä jumalat pitävät huolen. Mahtavin uhrein vahvistettu valaliitto ei sopinut Zeun pirtaan. Hänhän oli luvannut auttaa Akhilleusta sodassa mainetekoihin, nyt sodankäynti näyttää jäävän vain voitokkaan Menelaoksen soolonäytökseksi. Nyt on myös sopiva tilaisuus ärsyttää Hereä, joka Athenen avulla saa troialaiset ampumaan liiton rikkovan nuolen. Seuraa taistelu, jonka tuloksena Troian ja Akhaian miehet sortuvat rinta rinnan somerikoon. Kannattiko?
|
||
PalautettaKorpela Asko:
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021002 (20020806) o
o AJK kotisivu o Ilias