24 Sulaako kivisydän sittenkin?
Akhilleus itkien muisteli ystävätäänOnpa sittenkin olemassa asia, joka puree Akhilleen kovaan sydämeen. Ystävän, Patrokloon menetys saa hänet liikkeelle ensin kosto mielessä. Koirien ruuaksi se, joka tämän on saanut aikaan. Olkoonkin vaikka on Hektor, vastapuolen vahvin. Ja niin Hektor kokee kohtalonsa. Mutta ei sovi unohtaa: vain koska oikukkaat jumalat näin päättävät. Muuten ei edes Akhilleus voisi Hektorille mitään. Hektorin koirille syöttäminen ei onnistu. Vaikka on kohta kymmenen päivää kulunut ja päivittäin raahataan ruumista pitkin tannerta, ei osoita degeneroitumisen merkkejä. Tämä kova kohtelu kääntää jumalten mielen ja Akhilleus joutuu antamaan periksi ja luovuttamaan vainajan. Tämä on jumalten päätös ja siitä viedään sana Akhilleulle.Ken lunnaat tuo, pois vainajan vieköönNiinpä sitten Akhilleus joutuu lupaamaan: 'Ken lunnaat tuo, pois vainajan vieköön.' Ilmaiseksi ei siis kuitenkaan, niin jalomieliseksi ei Akhilleus helly. Jumalien päätöksestä viedään viesti luonnollisesti myös Troiaan. Akhilleuta ilahduttavat lunnaat haalitaan kokoon ja vanha Priamos, Hektorin isä on valmis lähtemään poikaansa noutamaan. Luvataan myös suojella matkalla. Tähän suojelukseen Priamos luottaa täydellisesti ja lähtee matkaan pelotta. Eivät olisi vanhusta näin vaaralliselle matkalle päästäneet, mutta Priamosta ei mikään pidättele, kunhan vaan saa poikansa vaikka kuolleenakin käsiinsä. Zeulle uhrataan, pyydetään varmjuudeksi vielä merkki siitä että suojelulupaus pitää. Kotkan lento on sellainen merkki. Nyt ei ole mitään hätää. Suojana on tappaja Argon eli Hermes, paimenten jumala - eikö myös kauppiaiden, kaupankäynnin ja siihen liittyvän koulutuksen siis kauppakorkeakoulujen - tappaja Argon - puistattaa!Ettei vain Patroklos suuttuisi...Akhilleulla on hirmuinen huoli: mitä jos Patroklos suuttuu, kun näin vihollisen kanssa hempeilee. Hätäpäissään lupaa osan lunnaista Patroklolle suostukkeeksi. Vaikka on tällainen kiusallinen tilanne, vieraalle tarjotaan illallinen. Se nautitaan, mutta sitten Priamos viisaasti vetäytyy yöpuulle, ettei vain läsnäolollaan Akhilleusta ärsyttäisi ja koko asiaa pilaisi. Vielä Akhilleus kysyy vanhukselta kuinka monta päivää tarvitaan peijaisiin. Vastauksen saatuaan lupaa niin pitkän välirauhan. Tästä Priamos on kovin hyvillään: yhdeksän päivää vie aikaa, että saadaan vieraat kokoon, kymmenes on pitopäivä ja yhdentenätoista luodaan hautakumpu. Seuraava olkoon taistelupäivä, jos niin pitää. Yö nukutaan, sitten lähdetään kiireesti matkaan. Hermes saattaa, kunnes erkanee kohti Olymposta.Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojanSuuri on riemu Troiassa, kun sankari tuodaan kotiin. Portin ulkopuolella jo odotetaan. Siihen ei ole viisasta pysähtyä, vaan mennään muurin sisäpuolelle turvaan, kotiin saakka. Sitten vasta saavat vainajaa nähdä ja valituksensa esittää. Puoliso (vai puolisot - en oikein saanut selvää), äiti, kaunis Helena, käly siis, eikä puoliso kuten olen luullut. Helena on kokenut tavanomaisen maahanmuuttajan kohtalon, syrjintää - paitsi Hektorin taholta. Kaikki itkevät menetettyä sankaria. Isä kuitenkin toipuu ja alkaa järjestellä hautajaisia. Ensimmäiseksi tarvitaan puita, paljon puita. Niitä ryhdytään haalimaan ajomatkojen päästä ympäristöstä. Vainajalle on saatava kunnon rovio. Jäämistö pannaan arkkuun ja arkku hautaan. Päälle vainajan arvon mukainen kumpu.'Noin jalot vietettiin hevonsuistajan Hektorin peijaat'.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021221 (20021221) o 
o AJK kotisivu o Ilias