Korpela Asko 
23 Kilpakisat Patroklon kunniaksi

Homeros: Ilias
Itse asiassa tässä laulussa on pääasia Patroklon hautajaiset ja kilpakisat ovat vain hautajaisten ohjelmanumero.  Hautajaisissa kiinnostavia seikkoja on mm se, että ruumista ei peitetä kukilla vaan surevien päästään leikkaamilla hiustupsuilla. Aikojen saatossa tuo todellista menetystä tyylikkäästi symboloiva ele on pahasti vesittynyt, kun hiukset ovat kukkalaitteiksi muuttuneet. Olisinko itse valmis leikkaamaan hiuksiani läheisen vainajan muistoksi. Kyllä varmaan, jos sellainen tapa olisi. Siinä samalla syntyisi surevalle merkki, josta muutkin ymmärtäisivät, mitä on tapahtunut. Havaintojeni mukaan tämän merkin nykymuoto musta käsivarsinauha tai nappi on sekin jäämässä unholaan. Harvoin näkee. Itse en ole koskaan kantanut, vaikka äiti, isä, veli ovat kuolleet. Tohtorin hattu oli läsnä äidin hautajaisissa. 

Nuotio on mahtimiehen mahtiystävällä todella komea. Lampaita ja raavaita poltetaan samalla. Karmealta tuntuu, että myös tusina tätä varten vangittua vihollista surmataan poltettavaksi samalla nuotiolla. Mutta koko toimitus saa sen juhlallisuutta järkyttävän piirteen: nuotio ei syty. Ei olla tietoisia herkästi syttyvistä aineista. Edes tuohesta ei mitään puhuta. Jumalat kutsutaan apuun puhaltamaan. Mikä lienee menetelmä nykyään? Polttamista eivät surevat näe. Arkkuun on muutenkin vainaja piilotettu. Häntä ei nykyihminen siedä enää katsoa. Tässä puhutaan luista hiilikossa. Nykyään luutkin poltetaan. Mitä jää, on 'kourallinen' tuhkaa. Ensikertalaiselle kuitenkin yllätys tämä 'kourallinen' - tuhkaa on paljon enemmän kuin kourallinen.

Vielä kiintyy huomio siihen, että hautaa ei kaiveta kuopaksi maahan, vaan hautakumpu luodaan palaneen nuotion päälle. Maatumisen kannalta ei niin tärkeätä olekaan kaivaa hautaa maan alle, kun ruumis on poltettu. On seutuja, missä ei voida haudata maan sisään, koska pohjavesi on niin korkealla, ettei maatuminen pääse tapahtumaan. Vai onko syy se, ettei voida haudata kuoppaan, joka on täynnä vettä. Tällainen on tilanne mm. Yhdysvaltojen eteläosassa, Mississippi-joen suistossa. Siellä hautaholvit rakennetaan maan päälle. Myös Argentiinassa Buenos Airesissa olen käynyt maanpäällisessä hautaholvistossa. Käsittääkseni siellä ei ollut äsken mainitsemaani pohjavesiongelmaa. Varma en kuitenkaan ole.
 

Kilpa-ajo valjakoilla 

Vainajan muistoksi järjestetään urheilukilpailut. Näin tehdään joskus nykyäänkin, mutta vain nimenomaan suururheilijoille ja jälkikäteen, vuosipäivininä, ehkä vuoden kuluttua aikaisintaan ensi kerran ja ymmärtääkseni vain siinä lajissa, missä vainaja oli mestari. Tässä ohjelma on kovin monipuolinen, lajeja kuin sen aikuisissa olympialaisissa. Kilpa-ajot niille uhratun selostuksen pituudesta [ja palkinnoista] päätellen muita paljon tärkeämpi laji. Käsitteeseen urheilu ei minun mielestäni mahdu kilpa-ajoja, ei hevosilla eikä autoilla. Minun mielestäni vain ihminen ruumiin voimillaan urheilee. Siten ei shakkikaan ole minun mielestäni urheilua. Siinä hengen voimat ratkaisevat. Erityisen harmistunut olen siitä, että Vuoden urheilijaa valittaessa autoilijat ovat mukana ja vielä kärkipaikoilla. Ilman muuta ralli ja formula kuntoa vaativat, mutta kone ratkaisee. Korkeintaan olisin valmis hyväksymään trial-moottoripyöräilyn. Siinä taito ehkä on tärkeämpi kuin moottori. Mutta en misssään tapauksessa hyväksy urheiluksi myöskään nyrkkeilyä, karatea ym lajeja, joissa vastustajan vahingoittaminen on paremmuuden osoittamisen keino. Miekkailun hyväksyn ja painia pidän jopa hienona voimailumuotona. Ampuminen on mielestäni rajoilla. Kilpa-ajoista olen joskus sanonut. kun ei viitsitä itse juosta, pannaan hevoset juoksemaan. Mielessä pyörii myös Tahko-Pihkalan tokaisu: Slalom - Mitä pirun urheilua se nyt on: sähkövoima vie ylös ja painovoima vie alas.

Nyrkkeilykilpa 

On siis laji, jota en hyväksy urheiluksi, vaikka kuinka pehmustettaisiin hansikkaat. Nykyään - kumma kyllä - siedän katsoa televisiosta. Yhteen aikaan en voinut edes katsoa. En nytkään 'aktiivisesti' katso, mutta olympialaisissa, jos muuta lajia ei ole vaihtoehtona. Asiaa ei muuta se että vastustaja 'asettuu käytettäväksi' vapaaehtoisesti. Muka vapaamielinen olen, mutta kieltäisin tappeluna koko homman, jos valta olisi. 

Painikilpailut 

Paini on selvästi toinen juttu. Kyllä kai siinäkin kovalla puristelulla vastustajaa satutetaan, mutta sittenkin... Aias ja Odysseus mittelevät painissa voimiaan muiden puolesta. Eivät saa eroa aikaan. Ottelu päättyy tasan. Saavat myös saman palkinnon-

Kiistämöjuoksu 

Hauska sana ilmn muuta arvattavissa Mannisen keksinnöksi, kun tavujen määrä säkeessä sitä vaati: kilpa on kaksitavuinen, kiistämö kolmitavuinen. Taas askelnopsa Aias ja monineuvo Odysseus kärjessä perä perää. Odysseus on kuitenkin hivenen jäljessä ja turvautuu jo helposti arvattavaan keinoon, jumalien apuun. Mielestäni hyvin häpeällisen keinon Athene käytti: Lehmän läjään sortuu Aias. Liukastuu ja saa vielä suuhunsa ja sieraimiinsa. Eikö olisi riittänyt, että liukastui yhteen. Sitä samaa on sitten parin metrin päässä juuri sopivasti lisää, niin että kaatuessaan saa annoksen. Aias kyllä ymmärtää, mistä on kysymys. Aiheellisesti moittii sontaa syljeskellen Odysseusta epäreilusta pelistä. 

Peitsitaistelu 

Ei missään tapauksessa ansaitse urheilulajiksi hyväksymistä. Vaikka suojuksia ja kilpiä käytetään, ratkaisu on  veren purskahtaminen. Pienikin naarmu riittää, mutta miten sen pieneksi rajoittaa? Ei sitä edes yritetä, vaan tosissaan viuhdotaan. Yleisö tulee järkiinsä ja vaatii ottelun keskeytettäväksi. Siinä on sotilaista parhain, Aias jäämässä alakynteen, kun vastustaja tähtää kaulaan. Aias on arvokkaampi tappajana kuin tapettuna.  

Kiekonheitto 

Tämä on ilman muuta kunnon urheilulaji. Voimaa ja notkeutta tarvitaan. Melkein tekisi mieli asettaa kuulantyönnön edelle. Esteettisempi on jäntevä kiekohheittäjä katsella kuin möhömaha kuulamörssäri. Kiekonheitto on siis ilmeisesti kuulantyöntöä vanhempi laji, kun ei tässä kuulasta mitään puhuta. Häpeä kyllä, perhepiirissä on näihin saakka ollut henkilöitä, naispuolisia tosin, jotka puhuvat kuulan heitosta. Eivätkä kaikki miehetkään eroa ymmärrä, äkkinäiset kokeilijatkin yrittävät heittää. Ei liene etua niillä liikeradoilla, joita äkkinäiset yrittävät. Mutta historia tuntee Yrjö Puntin Kotkasta. Hän kehitti laajakaarisen heittotyylin, joka on työntöä parempi. Se on pitänyt erikseen hylätä ja säännöt muokata sen takia uuteen uskoon. Työnnön ja heiton välillä on helpommin havaittava ero kuin huippuunsa kehitetyn kävelyn ja juoksun välillä. Nykyaikaisten olympialaisten ohjelmaan on alkuaikoina kuulunut laji nimeltään 'antiikkinen kiekonheitto'. Jos antiikin ajoilta olisi elokuvia maljakkopiirrosten asemesta, tätä lajia ei olisi koskaan syntynyt. Antiikkinen kiekonheitto oli nimittäin laji, jossa alkuasento piti ottaa maljakkopiirroksen mukaan toinen käsi polvesta tukea ottaen ja kiekko toisessa kädessä suurin piirtein takamuksen korkeudella. Siitä piti suoraan heittää ilman heilutuksia. Maljakkoon on vangittu yksi kuva. Elokuvassa olisi 24 kuvaa sekunnissa. Paljastuisi, että on antiikissakin melko varmasti heilauteltu kiekkoa, mahdollisesti jopa pyörähtäen vauhtia otettu ja sitten vasta heitetty. 

Jousiammunta 

Jousiammunnan kelpuutan ilman muuta urheiluksi. Jos hiuksia halotaan, menee pyssyllä ampumisen edelle. Kuvittelen, että pyssyammunnassa väline ratkaisee enemmän kuin lihaskunto. Onneksi on kehittynyt jousiammunta, niin ettei enää elävään maaliin ammuta vaan tauluun. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20021215 (20021215) o o AJK kotisivu o Ilias